Coloradon kausi 21-22 pakettiin. Eräänlainen välikausi oli ajatuksissa ja siispä vanhempaa kärkiukkoa (Pacioretty, Wheeler) lyötiin mäelle vahvistumatta näillä kaupoilla sen merkittävämmin pelaavan kokoonpanon osalta lyhyellä tähtäimellä. Tuloksena tietenkin runkosarjan voitto tämän rebuildin seurauksena. Suurin syy varmasti löytyi tolppien väliin hankitusta Markströmistä ja Dallasin maalivahtiruletin kääntymisestä Oettingerille. Playoffseissa ei sitten enää legioona ihan hyviä 50-pinnan middle-six ukkoja riittänyt ja lento päättyi toiselle kierrokselle, mutta se oli se mitä etukäteen oli odotuksissa (vaikka pudottaja olikin lopulta Dallas eikä Nashville). Maalivahdit loistivat, hyökkäys oli laaja mutta supertähtien puute näkyi ja puolustus painuu alas vuosi vuodelta, sieltä ei tälle kautta johtohahmoa löytynyt. Kolmen cupin menestysrunko alkaa jo väsyä, joten pikkuhiljaa käännetään katseet nuorempiin sukupolviin joiden osalta tilanne farmissa näyttää ihan potentiaaliselta ja varovaisen toiveikkaalta. Heistä Bordeleau kävi jo muutaman pelin näyttämässä loppukaudesta että NHL-tasolle riittää. Colorado tulee jatkossakin löytymään kärkitaistoista vaikka ennakkosuosikin asemat ovatkin nyt hetkeksi telakalla ja realismi on olla toistaiseksi siinä kuumimpien ennakkosuosikkien takana ykköskiusaajan roolissa. Pakiston vahvistaminen hyökkäyslaajuutta karsimalla voisi olla offseasonin kuumin suunnitelma, tämähän jäi viime siirtotakarajalla täysin piippuun. Yritetään hyödyntää myös poikkeuksellisen korkea 15. varausvuoro kesällä.
Käydään nyt vielä vähän ukko ukolta läpi kaudella pääsääntöisesti ylhäällä esiintyneitä kavereita. Pelaajat eri lokeroissa onnistumisen tason mukaan, ja sen sisällä keskenään aakkosjärjestyksessä. Puhukoot selvitykset puolestaan.
Selkeät onnistujat:
Jordan Kyrou
- Alkukauden useamman kaverin tasaisen kilvoittelun jälkeen lopulta joukkueen selkeä pistepörssikärki. Kertoo tiimistä paljon että sillä tuloksella mahdutaan koko NHL:n mittapuulla juuri ja juuri 50:n tehokkaimman joukkoon. Kyrou oli kentän kiistaton ykkösmies kaikessa muussa paitsi fyysisyydessä (ne kauden 6 taklausta on varmaan laskettu tilastoihin säälistä ja läpällä). Läpimurtokausi on nyt tehty varsinkin melko maltilliseen peliaikaan nähden, vauhtia riittää ja ikää ei vielä kummoisesti ole. Vaikka hyytyi loppukaudesta ja rooli pieneni entisestään, tästä on erittäin hyvä jatkaa eteenpäin. Varasin Kyroun 2016 draftissa todella olemattomalla valmistautumisella 5 minuutin miettimisellä ykköskierroksen viimeiseltä sijalta, täytyy varmaan harjoittaa moista skouttausta jatkossakin.
Jacob "Markku" Markström
- Joukkueen ehdoton MVP. Ilman Markstörmiä olisin ollut täysin paskat housussa. Aina ollut papereissani sellainen "plaah" maalivahti mutta ennen kauden alkua näytti siltä että lähden yhdellä kakkosmolarilla kauteen, niin kauppasin Markun joukkueeseen jotten antaisi Nashvillelle kuitenkaan divarissa ihan ilmaista voittoa. Markku kiitti ja veivasi uransa selvästi parhaan kauden jonka pohjalta kauppa (puolivälin 1st seuraavaan draftiin ja Marshall Warren) näyttää osaltani naurettavan hyvältä ryöstöltä. Täytyy rehellisyyden nimissä todeta että lähemmäs 40 voittoa, yli .920 torjuntaprosentti ja kymmenkunta nollapeliä näinä aikoina kun verkko heiluu enemmän mitä vuosikausiin, ei käynyt edes villeimmissä unissa mielessä. Kirsikkana kakun päällä mainittakoon alivoimamaalin syöttö jolla tienasin yhden kategoriavoiton jollain viikolla. Kiitos Markku runkosarjan voitosta ja kilpailukyvyn säilyttämisestä vaikket kauden loppupuolella enää jaksanut ihan supertekoihin asti. Näillä näytöillä treidiuhkaa ei ihan hetkeen ole eikä tule.
Jake Oettinger
- Heti kauden alussa tuli lunta kunnolla tupaan kun NHL-Stars hankki Braden Holtbyn vuoden sopimuksella. Tämähän tiesi vääjäämättä sitä että Oettinger saa passituksen sopimuksensa takia farmiin, vaikka oli viime kauden jo ylhäällä pelannut. Farmissa kulkikin hienosti ja kaikkien sattumusten summana ja muiden vahtien (Hudobin, Holtby, Bishop) lähdettyä syystä tai toisesta pois edestä, torjui Oettinger NHL-Starsille kauden aikana enemmän voittoja mitä kukaan edes aloitti pelejä, vaikka siis oli ensimmäiset viikot farmissa. Jäätävän kovan alun jälkeen tahti vähän laantui ja ohi-iltoja sekä häviöitä alkoi loppukaudesta kertymään, menee kausi kokonaisuudessaan selkeän plussan puolelle. Oettinger on nyt tullut NHL:ään jäädäkseen ja mielenkiinnolla seuraan minkälainen sopimus seuraavaksi sorvataan nyt kun tulokaslappu on taputeltu onnistuneilla näytöillä maaliin.
Onnistujat:
Viktor Arvidsson
- Palasi tasolleen, treidi teki selkeästi hyvää. Pari edellistä kautta meni selkeästi piippuun ja aina tuntui että rahkeissa olisi varaa enempäänkin. Ei välttämättä nouse enää 30 maalin ruiskuksi kuten nuorempana, mutta taas kerran pienistä loukkaantumismurheista huolimatta positiivissävytteinen kausi ja paikka pudotuspeleihin selviytyneen NHL-Kingsin sekä fantasypuolella Coloradon riveissä on aika mukavasti lukittuna tällä hetkellä.
Andew Copp
- Jatkoi siitä mihin viime kaudella jäi. Bottom-6 näyttää olevan nyt jo pidemmälläkin juoksulla taaksejäänyttä elämää ja näyttöjä on siitä että kärkiketjuissa sekä ylivoimallakin homma toimii. Uran selkeät piste-ennätykset (osin johtuen parin edellisen kauden jääneen vajaaksi. Kaiken kukkuraksi kauppa NHL-Jetsistä NHL-Rangersiin siirtotakarajalla vain kiristi tahtia, yli piste/peli kaveriksi ja taiteilipa vielä hattutemputkin tuossa loppukaudella kun Colorado vietteli jo kesälomaa. Erittäin asiallinen pelaaja olla omassa joukkueessa kun voi välillä räiskiä vaikka alivoimamaalin eikä epäröi mennä kiekon eteen, ja on harvoin kentällä kun vastustaja laittaa lätkän verkkoon. Coppista ei varmaan mitään 80 pinnan kaveria koskaan tule, mutta tämänkin tason ylläpito kelpaa vallan mainiosti.
Nic Dowd
- Dowd on onnistujissa enimmäkseen sen ansiosta etten odottanut häneltä juuri mitään. Osoittautui kuitenkin Hinostrozaa hyödyllisemmäksi depth-kaveriksi monipuolisemmalla pelaamisellaan, ja mätti vielä uransa maali- ja piste-ennätykset siinä sivussa (ei puhuta suurista lukemista). En muista minkälaisella kaupalla Dowd mukaan tuli mutta oikein tervetullut depth. Yritti jopa Dallasia vastaan pudotuspelien toisella kierroksella tsempata joukkuetta jatkoon omalla esimerkillään ollen sen viikon parhaita.
Alex Formenton
- Pääsi pre-seasonilla Coloradoon Penguinsista Dylan Stromen ulostuksen yhteydessä, eikä ole tarvinut katua. Formenton oli vähän villi kortti enkä laskenut ennen kauden alkua häntä edes kokoonpanoon kuin satunnaisesti, mutta siellä se on sitkeästi pysynyt niin Coloradossa kuin NHL-Ottawassa. Nopeus häikäisee ja monet maalikoosteetkin olen hymyillyt. En odottanut 20 maalin pintaan suorittamista missään tapauksessa, mutta nyt on todistettu että korkein taso on se oikea, ja kasvatti ensi kautta ajatellen joukkueestani eniten odotuksia. Ensi kaudella ei nimittäin ole varaa enää kadota kuvioista pidemmiksi ajoiksi, joita vielä tälle kautta pari kertaa tapahtui.
Conor Sheary
- Olin tunkenut Shearyä kaksi-kolme kautta milloin mihinkin kauppaan mukaan, koska koin että NHL on nyt nähty, enkä pitänyt Eurooppaan siirtymistäkään vielä pari kautta sitten kovinkaan poissuljettuna. Vaikean NHL-Buffalossa vietetyn stintin jälkeen pääsi viime kaudeksi Capitalsiin ja piristyi. Ja mikä kausi sitten tulikaan! Uran toiseksi parhaat tehopisteet on tosiasia, maaleja 20 korvilla ja ylivoimalla uransa tehokkainta aikaa. Vaikkei mikään fyysinen dynamo ole todella vieläkään, niin samaan aikaan uran parhaat taklaus- ja blokkitilastot ovat tosiasia. Valmennusjohto voi laittaa ykköskentästä neloseen ja Sheary toimittaa oman tonttinsa. Täytyy olla tyytyväinen ettei kukaan tarttunut, Sheary saattaa jatkossakin olla melko hyvä kokoonpanon kaveri ja vähintään keskimääräistä parempi depth-valinta, joka on kiva laittaa peleille Coloradossa. Kesällä juhlii kolmekymppisiään mutta Sheary se vaan ikääntyy arvokkaasti ja ainakin ensi kausi on vielä todella hyvää hinta-laatusuhteen sopimusta NHL-Capitalsiin.
Reilly "Raili" Smith
- Toinen kaveri mitä olen tyrkyttänyt kaupoissa vähän väliä ja tyrkytin myös Krakeniin laajennuksessa. NHL-Vegasin hankalasti sujuneen kauden varmasti isoimpia valopilkkuja on ollut nähdä että Raili osaa ja jaksaa edelleen. Joka paikan höylä, joskaan ei kiekon eteen älyttömästi mene tai jäähypenkillä aikaansa kuluta. Täytti tonttinsa erinomaisen hyvin ja ilman loppukauden loukkaantumistaan olisi tapellut varmasti jopa Coloradon sisäisen pistepörssin kakkospaikasta. Raili on yksi kolmesta alkuperäisestä joukkueen jäsenestä (vaikkakin kävi muutaman viikon muualla liigan toisen kauden aikana), ja niin se vaan menee että kyllä tuntuu hyvältä vuodesta toiseen pitää mies tallissa. Kesän UFA-markkinat ovat Railin osalta mielenkiintoiset, vaikka ikää jo on niin seuranvaihto on aina tehnyt kaverille hyvää enkä epäile etteikö uusi nousu koittaisi taas kerran, luulen että Vegas-taival on nyt koettu.
Brandon Tanev
- Laitoin nyt jo Mathieu Josephiin kaupatun Brandon Tanevin listoille, koska edusti kauden kaikki 30 peliään Coloradossa, ja saattaisi edustaa vieläkin jossei kausi olisi päättynyt pahaan leikkausta vaatineeseen eturistisidevammaan. Oli alkukauden laajennusjoukkue Krakenissa aivan pitelemätön ja kerkesi paukuttaa jo lähes kymmenen maalia pelaten härkämäisien otteiden lisäksi myös puolen pisteen pelitahtiin. Ei juuri esiintynyt ylivoimalla mutta teki pari ylivoimapistettä. Uskomaton fantasypelaaja jota voi tulla vielä ikävä. Tanevin loukkaantuminen saattoi olla joukkueelle jopa pahempi isku mitä Railin. Kaikkea hyvää Tanev Jetsiin ja kiitos näistä 4,5 kaudesta jotka Coloradoa edustit, olit aina mies paikallaan eikä sinua tarvinut koskaan farmissa roikotella.
Siinä ja siinä onnistujat:
Conor Garland
- Garland oli jopa pari luokkaa alemmassa korissa, kunnes loppukauden loistavien (ja harmittavasti Coloradon kannalta liian myöhään tulleiden) otteiden myötä oli pakko korjata vähän näkemystä. Kaveri kolkutteli 20 maalin rajaa ja teki uransa piste-ennätyksen, joten ei kai tässä aivan järjettömän pettynyt voi olla. Viime kauden jälkeen parempaan joukkueeseen päästessään sitä kai vain odotteli vähän liikoja. Potentiaalia on mielestäni edelleen mättää se 30-40 maalia ja rikkoa Kyroun tapaan 70 pistettä, se ei nyt vaan tapahtunut tällä kaudella mutta onhan tässä aikaa. Isoin plussa että harvoja selvästi plusmerkkisiä pelaajia Coloradossa, isoin miinus se ettei ylivoimalla tapahtunut oikein mitään. Voisi olla myös meh-lokerossa, mutta vähemmän harmaa kuin se osasto, joten tämä on oikea laari.
Scott Laughton
- Depth-hankinta ennen kauden alkua, vaihtui puolustusprospekti Matthew Robertsoniin. Kauppa tuntuu nyt paljon paremmalta mitä tehdessä, mutta katsotaan miltä se sitten pidemmällä tähtäimellä mahtaa tuntua. Laughton oli synkän NHL-Flyersin valopilkkuja ja otti paikkansa Coloradossakin kaavaillusta depth-miehestä ihan runkohyökkääjäksi silloinkin kun joukkue oli täysin terve. Toi mukavan määrän taklauksia, osasi venyä kiekon tielle ja osasi olla vielä hyökkäyspäässäkin tehokas sen mitä joukkue nyt sai aikaiseksi. Ikävä aivotärähdys sattui loppukaudesta joka ymmärrettävistä syistä hyydytti tahtia, mutta Laughton jäi papereissa niukasti positiivisen puolelle. Jos nuorisoa nousee ensi kaudella tappeluun pelipaikoista tiukemmin ja mulla on ensi kaudella tämmöisiä depth-miehiä jo yllämainitun Shearyn kanssa, niin ei tässä hirveää hätää ainakaan kärsitä.
Jake McCabe
- Ainoa pakki johon olen edes jotenkuten tyytyväinen. Tuli Coloradoon vähän ennen kauden puoliväliä ja täytti Tanevin jättämää aukkoa sekä vahvisti ailahtelevaa pakistoa. Pysyi kerrankin suhtkoht terveenä läpi kauden ja on hyvä ns. haalaripakki, jolta sujuu myös kiekollinen pelaaminen esimerkiksi de Haania tai Forbortia paremmin. Ylsi uran piste-ennätykseen, joka ei tietysti McCaben tapauksessa vielä älyttömiä tehoja tarkoita koska 20 oli edelliset huiput. Toi myös pirusti miinusta tiimiin joten viihtyy kentällä kun vastustaja tekee maalin, vaikka heikko toki oli koko NHL-Chicago. Kuulunee kuitenkin Chicagon suunnitelmiin, ja mahtuu kevyesti myös nykyiseen Coloradon top-7 puolustukseen ensi kautta ajatellen.
Tasollaan / meh:
Jamie Benn
- Stars-kannattajana turhauttava ukko. Todella laiskannäköistä pelaamista ja monta kautta. On kuitenkin pelaajatyyppinä hyödyllinen vaikkei räiskisikään 70-90 pistettä kaudessa, ja varsinkin fantasyn puolella suorittaa aivan jokaisessa kategoriassa jotain. Olisi tehnyt mieli laittaa alakanttiin -osastolle mutta Coloradon lähes kaikkia seuratilastoja hallitseva Benn taitaa vain pelata tasollaan ja se on vaan hyväksyttävä että tämä on se nykytaso, loiston ajat ovat ohi. Palkkapussiin nähden karmeaa alisuoritusta, mutta sitä ei tässä tietenkään oteta huomioon.
Logan Couture
- Vähän samoja säveleitä mitä yllä. Ei vaan taida enää riittää. Tosin Couture ei ole koskaan tehnyt yli 70 pistettä kaudessa, vaikka aina tuntuu että se on niitä parempia kavereita. Takuuvarmasti sieltä kuitenkin se yli 20 maalia ja 50 pistettä kausi toisensa perään irtoaa. Ei kannatellut joukkuetta mutta hoiti oman tonttinsa. Ylivoimapelissä joukkueen harvoja onnistujia.
Calvin de Haan
- Alkukaudesta ei tapahtunut oikein mitään muuta kuin miinusta ja vietti kosolti aikaa myös farmin puolella. Otti sitten kuitenkin joukkueen haalaripakkihommat hoitaakseen, ja viimeistään Tanevin tippuminen ringistä pakotti de Haanin peluuttamisen säännöllisesti ylhäällä. NHL-seuratoverinsa McCaben kanssa ylivoimaisesti kovimmat kiekon tiellä luutijat.
Derek Forbort
- Forbort on Forbort. Mitään kun ei odota niin jokaisesta plusmerkkisestä asiasta yllättyy iloisesti. Välillä sitä pelejä katsellessa ihmettelee että mitä tuo tekee NHL:ssä, välillä herää epäuskoisena hymyillen siihen kun on kaksi maalia tilastoissa illan ottelusta. Depth-pakkina ihan pätevä paikkaamaan loukkaantumisia, toivoisin että pääsisin alakerrassa ensi kaudella siihen tilanteeseen ettei tarvisi ihan näin säännöllisesti Forbortia pitää pelaamassa mitä tällä kaudella oli tilanne.
Vinnie Hinostroza
- Hinostroza tuli jo kotiin ties monettako kertaa, tällä kertaa vaihtui Flamesin kanssa Widemaniin ja hieman huonompiin varausvuoroihin mitä toiseen suuntaan annoin. Pikkurahan depth kuitenkin. Pelasi ajoittain jopa yllättävän hyvin ja teki paljon pisteitä farmiin. Välillä katosi kuvioista aivan täysin kymmeneksi peliksi. Usein plusmerkkisiä kuvioita maaleissa joihin osallistui, näytti kuuluvansa edelleen NHL-tasolle. Sopimus loppuu mutta uskon että jatko seuraa. Myös jatkossa ilman tasonnostoa kokoonpanon rajamailla ja herkästi farmissa jos kaikki ovat kunnossa.
Travis Konecny
- Konecny oli myös lähellä olla pykälää alempana, mutta kuitenkin taisteli tehoissa Coloradon top5-hyökkääjäksi yli 50 pisteen, ja pelasi ihan linjassa siihen nähden mitä on aiemmilla kausilla pelannut, nyt vieläpä paria napsua heikommassa NHL-Flyersin joukkueessa. Toivon että parempaa on vielä luvassa ja mielellään jo ensi kaudella, mutten uskalla kuitenkaan hirveästi enää luottaa siihen. Kuulunee runkomiehiini jatkossakin.
Jake Muzzin
- En tiedä pitäisikö Muzzinia edes arvioida kun ehjänä pysyminen on niin satunnaista. Pelasi 47 ottelua hyvällä peruspakin otteella, ja pesi kuitenkin McCaben vertailussa (edustivat Coloradoa suurinpiirtein saman ottelumäärän tällä kaudella). Toisaalta Muzzinilta voi odottaa enemmänkin kuin McCaben taso, mutta ainakin kuivin jaloin tuli selvittyä. Loukkaantumiset tietysti huolettaa sen verran että saa nähdä mikä on Muzzinin tulevaisuus pelaamisen suhteen, tässä alkaa olla parin vuoden sisään jo aika monta vastoinkäymistä eikä vähiten kärsineet ole ne aivot.
Jamie Oleksiak
- Joukkueen luottopakkeja, kunhan ei liikoja oleta. Vähän paranneltu versio Forbortista ja de Haanista, tietää suurinpiirtein mitä saa kun laittaa askiin ja yllättyy positiivisesti jos jotain tapahtuu vaikka tehorintamalla. Olisi pykälää ylempänä muuten, mutta vuoden vaihteen jälkeen tapahtunut kolmen viikon loukkaantuminen hyydytti loppukauden suorittamista sen verran että tälle koko kauden mittakaavassa omalle tasolleen.
Alakanttiin:
Oliver Ekman-Larsson
- Vuosia kannatellut pakiston ykkösmies alkaa väkisin jo hyytyä. Se että OEL on edes keskusteluista pakiston ykkösmiehestä puhuttaessa, kertoo pakistosta kaiken oleellisen. Ei se oo ainakaan mestaruusjoukkueen pakisto siinä kohtaa jos pakiston pörssikuninkuus viedään alle 30 pisteellä samaan aikaan kun muualla Roman Josit hätyyttelee sataa rikki. Voisi olla periaatteessa tuossa edellisessä ryhmässäkin koska välillä oli ihan hyviäkin jaksoja kaudessa, mutta useimmiten katosi kuvioista ja oli paikalla ottamassa miinusta kun vastustaja tekee maalin. Seurasiirto ei näytä piristäneen, tehopisteellisesti OEL:n heikoin kausi sitten tulokaskauden. Puolustaa paikkaansa kokoonpanossa vielä ihan hyvin, mutta parempia alakerran johtohahmojahan sitä pitäisi joukkueeseen saada.
Samuel Girard
- Girardin ihan mukiinmenevän vajaan 30 tehopisteen ei pidä antaa hämätä: Ne tulivat lähes kaikki alkukaudella ja isommissa ryppäissä. Katosi noin kauden puolenvälin jälkeen täysin kuvioista ja oli lähinnä kentällä vain silloin kun vastustaja sai onnistumisia. Muutaman pelin seuranneena puheet Girardin vajaasta puolustustoiminnasta eivät liene täysin liioteltuja. Samaan aikaan kun seurakaverit painavat +50 korvilla plusmiinuksessa, vaikkei siihen tartte ihan liikaa tuijotella, on Girardin miinusmerkkinen lukema siihen nähden sen verran huomattava että jotain on tehty huonommin kun puhutaan pelaamisesta lännen ykkösjoukkueessa. Kaiken kruunasi kuukauden loukkaantuminen, jonka jälkeen ei tapahtunut loppurunkosarjassa yhtään sen enempää kuin hetki sitä ennen. NHL:n puolella olen vähän huolissani Girardista mikä on tulevaisuus Coloradossa, eli kauppa ei olisi yllätys. Täällä fantasyn puolella nuorella miehellä on vielä hyvin aikaa tulla takaisin, tästä on hyvä ainakin lähteä parantamaan.
Mike Reilly
- Koko pakiston hajuttomin, mauttomin ja värittömin pakki. Hyvän viime kauden jäljiltä sai mukavan sopimuksen, ja sitä jopa vähän jo odotti jotakin kun oli nähnyt hyviä asioita. Myös NHL-Boston antoi vastuuta. Ei kuitenkaan ole koko kaudessa lähtenyt pieniä välähdyksiä lukuunottamatta, ja rooli on tippunut kokoonpanon rajamaille (eli sinne missä se oli ennen viime kautta). Schultzin jälkeen joukkueen turhin pakki silloin kun ei tehoja synny, on vertailukelpoinen lähinnä vetojen määrässä (ja nekään eivät ripareille tietään löydä saati sitte maaliin). Saa nähdä mitä ensi kaudella, paljon paremmalta tuntui Reillyn kanssa lähteä kauteen kuin manageroida häntä tämä kausi läpi.
Jonathan Toews
- Uran huonoin kausi, eihän siitä mihinkään pääse. Viime kauden kokonaan missaaminen lisättynä ikään ja tulos on tässä. Kauden jälkimmäiselle puoliskolle jo vähän heräsi pelaamaan, mutta olihan se kokonaisuudessaan melko kamalaa katsottavaa. Se on vaan hyväksyttävä että vuosia joukkuetta hilannut runko (Benn, Couture, Toews, OEL, Muzzin) on tulossa pikkuhiljaa tiensä päähän ja muiden on aika astua johtamaan, vanhojen tähtien toimiessa sitten pääosin tukipelaajina. Toewsilla on vielä ensi kausi lappua, mahtaakohan sen runnoa vielä ja sitten paita sekä NHL-Chicagon kattoon että myös itsestäänselvä nimeäminen CAHOF-jäseneksi.
Vincent Trocheck
- Vähän kyseenalaista laittaa joukkueen TOP5-pistemiehiin kuuluvaa kaveria pettymysten laariin, mutta jos pelaa kärkiketjuissa yhdessä NHL:n parhaista joukkueista suurinpiirtein parhaassa peli-iässä, niin kyllä kiikunkaakun 50 pistettä on laskettava pettymykseksi. Tasoa on 60-75 pinnan mieheksi ja viime kaudella nämä suurinpiirtein samat lukemat syntyivät 30 peliä vähemmässä ajassa. Ei me ukosta kuitenkaan Coloradossa lasketa irti, vaikkei tehoja liukuhihnalta tippunutkaan, istui sitten jäähyllä senkin edestä ja taklasi itsensä koko tiimin ykköstuuppijaksi. Ensi kausi on mielenkiintoinen, herkästi kutsuu kesällä joku toinen seura kun UFA-statuksella ollaan. Toivottavasti löytää hihasta vielä napsun tai pari lisää ettei tarvitse laskea edellisen pelaajan kohdalla mainittujen taantuneiden pappojen kanssa samaan kerhoon.
Surkea esitys:
Maxime Comtois
- Viime kauden läpimurron jälkeen sitä jotenkin odotti että tällä kaudella mentäisiin ennemminkin 30 maalin kuin alle viiden tahdissa. Käsi ei ollut kunnossa ja se operoitiinkin kesken kauden mutta silti koko kaudella ei oo tapahtunu oikein mitään satunnaista fyysistä suorittamista ja jäähypenkin kuluttamista lukuunottamatta. On myös saanut keskivertoa huonommassa joukkueessa istua viltissä ja sai myös vakipaikan Coloradon vilttiketjusta. Ei tehnyt mieli nostaa kaveria peleille tällä kaudella jos vain oli muita hyökkejä terveenä ketä peluuttaa. Isoin pettymys hyökkäyspäästä. Onneksi melko nuori kaveri vielä, niin seurataan nyt ensi kaudella oliko tämä vain monen sattuman summa kun puro lähti virtaamaan väärään suuntaan. Päätti kauden viimeistellen kolme viimeistä peliä maalin jotka olivat uolet kauden kokonaismaalimäärästä. Hyvä kesä ja camp (ja käden pysyminen kunnossa) ehdottoman tärkeitä jatkoa ajatellen.
Justin Schultz
- Jos ainoa vahvuus karrikoiden on sama kuin Keith Yandlella että kiekko liikkuu ylivoimalla, on 5 ylivoimapistettä aivan luokaton suoritus. Siihen kun lisää vielä sen ettei Schultzin pelissä tapahtunu oikein juuri mitään muitakaan fantasya hyödyttäviä toimenpiteitä, pelasti Mike Reillyn monilta vilttikomennuksilta käytännössä se että Schultz oli miinuksineen enemmän vahingollinen tapaus. Porukan ainoa UFA jonka NHL-jatkosta en olisi niin varma, saa nähdä. Yritin kaupata kauden aikana monesti mäkeen, mutten saanut riittävän sopivaa välitystä tarjottua kellekkään että olisin saanut Schultzin päivitettyä vähän mieluisampaan ja parempaan pakkiin.
Ei luokiteltu liian vähäisen otannan takia:
Laurent Dauphin
- Dauphin oli haku vapaista kun farmissa kulki ja NHL-Montrealilla ei. Nousikin noin kauden puolivälissä ylös eikä oo sen jälkeen farmia nähnyt. Vähän odotettu, vähän saatu, toimi kokoonpanon täytteenä kun kaverit oli vähissä.
Jon Gillies
- Gilliesin NHL-sopimuksen kanssa olin hereillä ja ajattelin että kokeillaan. Torjui parit hyvät pelit Coloradolle. Ongelmana Gilliesillä on ettei osaa voittaa pelejä, ja vaipui äkkiä jo surkeassa NHL-Devilsissäkin kolmosvahdin rooliin. Tiputin enemmän tarvitseville jakoon kun kausi oli ohi, toivottavasti saa vielä sopparin jostakin vaikkei näytöt nyt välttämättä päätä huimanneet.
Thomas Harley
- Harley pääsi haistelemaan NHL-kuvioita tälle kautta. Ei vielä valmis ottamaan vakikokoonpanon paikkaa, katsotaan ensi kaudella uudestaan jos Klingberg tai joku muu lähtee edestä pois. Coloradossa on kyllä tilaa pakeille, että vink vink. Päätti NHL-kauden tekemällä uransa ensimmäisen maalin ylimmällä tasolla eikä yhtään rumempi maali ollutkaan.
Mathieu Joseph
- Tällä hetkellä tuntuu ainakin oikea-aikaiselta täsmäaseelta. Voitti Bluesin ekalla kierroksella lähes yksinään. Rajoitettu vapaa agentti kauden jälkeen mutta luulen että Ottawa tekee mieluusti jatkot ja näyttää ensi kaudella isommin mikä on miehiään. "Enemmän kuin odotin" -osaston kauppoihin yhdessä Markströmin, Formentonin, Dowdin ja Laughtonin kanssa. Tulee verratuksi fantsuhärkä Brandon Taneviin koska hänellä Joseph Coloradoon kotiutui, siinä on kaverilla tekemistä!
Brett Leason
- Leason pääsi lähes alkukaudesta loukkaantumisten kautta pelaamaan ja olikin ylhäällä yli puoli kautta. Todella rajattu rooli eikä juuri tehoja, näytti kuitenkin että NHL saattaa vaikka vielä kutsua. Coloradossa oltiin jo ennen NHL-komennusta valmiit päästämään Leason muualle, mutta ottajia ei ollut jonoksi ja nyt kelkka on hieman kääntynyt pitämisen puolelle.
Scott Perunovich
- Dominoi AHL:ää mielensä mukaan. Hyviä asioita myös kun NHL-Blues vihdoin löysi tilaa palkkakatossa nostolle. Harmittavasti taas kerran hajalla, on jo nuorehkosta iästä huolimatta menettänyt 1,5 kautta loukkaantumisiin. Ensi kaudella kaikki on taas mahdollista, olisin enemmän kuin kiitollinen jos Perunovichista kasvaisi Coloradon joukkueen alakertaan se kiekollinen dynamo.
Olivat lisäksi mukana 1-5 peliä ylhäällä, kaupattu/pudotettu pois:
Anton Khudobin, Maxime Lagace, Nathan Walker, Blake Wheeler, Chris Wideman
Ilolla seurattu kauden ollessa ohi:
Thomas Bordeleau
- Tuli väkevästi sisään NHL-maailmaan sen jälkeen kun Colorado on ollut jo kesälomilla. Kolmessa ensimmäisessä ottelussa syöttö ja viidennessä voiton ratkaissut rankkari hienolla harhautuksella. Kahdeksan pelin stintti yhteensä 0+5. Täytyy pitää jäitä hatussa, mutta kyllä mulla kokoonpanoon tälläisiä kavereita mahtuu jo ensi kaudella jos samaa vauhtia jatkaa. Bordeleaussa on suurta potentiaalia liittyä siihen ketjuun, jossa olen 25-40 -vuorojen haarukasta varannut monet pelimiehet joukkueeseen.
Käydään nyt vielä vähän ukko ukolta läpi kaudella pääsääntöisesti ylhäällä esiintyneitä kavereita. Pelaajat eri lokeroissa onnistumisen tason mukaan, ja sen sisällä keskenään aakkosjärjestyksessä. Puhukoot selvitykset puolestaan.
Selkeät onnistujat:
Jordan Kyrou
- Alkukauden useamman kaverin tasaisen kilvoittelun jälkeen lopulta joukkueen selkeä pistepörssikärki. Kertoo tiimistä paljon että sillä tuloksella mahdutaan koko NHL:n mittapuulla juuri ja juuri 50:n tehokkaimman joukkoon. Kyrou oli kentän kiistaton ykkösmies kaikessa muussa paitsi fyysisyydessä (ne kauden 6 taklausta on varmaan laskettu tilastoihin säälistä ja läpällä). Läpimurtokausi on nyt tehty varsinkin melko maltilliseen peliaikaan nähden, vauhtia riittää ja ikää ei vielä kummoisesti ole. Vaikka hyytyi loppukaudesta ja rooli pieneni entisestään, tästä on erittäin hyvä jatkaa eteenpäin. Varasin Kyroun 2016 draftissa todella olemattomalla valmistautumisella 5 minuutin miettimisellä ykköskierroksen viimeiseltä sijalta, täytyy varmaan harjoittaa moista skouttausta jatkossakin.
Jacob "Markku" Markström
- Joukkueen ehdoton MVP. Ilman Markstörmiä olisin ollut täysin paskat housussa. Aina ollut papereissani sellainen "plaah" maalivahti mutta ennen kauden alkua näytti siltä että lähden yhdellä kakkosmolarilla kauteen, niin kauppasin Markun joukkueeseen jotten antaisi Nashvillelle kuitenkaan divarissa ihan ilmaista voittoa. Markku kiitti ja veivasi uransa selvästi parhaan kauden jonka pohjalta kauppa (puolivälin 1st seuraavaan draftiin ja Marshall Warren) näyttää osaltani naurettavan hyvältä ryöstöltä. Täytyy rehellisyyden nimissä todeta että lähemmäs 40 voittoa, yli .920 torjuntaprosentti ja kymmenkunta nollapeliä näinä aikoina kun verkko heiluu enemmän mitä vuosikausiin, ei käynyt edes villeimmissä unissa mielessä. Kirsikkana kakun päällä mainittakoon alivoimamaalin syöttö jolla tienasin yhden kategoriavoiton jollain viikolla. Kiitos Markku runkosarjan voitosta ja kilpailukyvyn säilyttämisestä vaikket kauden loppupuolella enää jaksanut ihan supertekoihin asti. Näillä näytöillä treidiuhkaa ei ihan hetkeen ole eikä tule.
Jake Oettinger
- Heti kauden alussa tuli lunta kunnolla tupaan kun NHL-Stars hankki Braden Holtbyn vuoden sopimuksella. Tämähän tiesi vääjäämättä sitä että Oettinger saa passituksen sopimuksensa takia farmiin, vaikka oli viime kauden jo ylhäällä pelannut. Farmissa kulkikin hienosti ja kaikkien sattumusten summana ja muiden vahtien (Hudobin, Holtby, Bishop) lähdettyä syystä tai toisesta pois edestä, torjui Oettinger NHL-Starsille kauden aikana enemmän voittoja mitä kukaan edes aloitti pelejä, vaikka siis oli ensimmäiset viikot farmissa. Jäätävän kovan alun jälkeen tahti vähän laantui ja ohi-iltoja sekä häviöitä alkoi loppukaudesta kertymään, menee kausi kokonaisuudessaan selkeän plussan puolelle. Oettinger on nyt tullut NHL:ään jäädäkseen ja mielenkiinnolla seuraan minkälainen sopimus seuraavaksi sorvataan nyt kun tulokaslappu on taputeltu onnistuneilla näytöillä maaliin.
Onnistujat:
Viktor Arvidsson
- Palasi tasolleen, treidi teki selkeästi hyvää. Pari edellistä kautta meni selkeästi piippuun ja aina tuntui että rahkeissa olisi varaa enempäänkin. Ei välttämättä nouse enää 30 maalin ruiskuksi kuten nuorempana, mutta taas kerran pienistä loukkaantumismurheista huolimatta positiivissävytteinen kausi ja paikka pudotuspeleihin selviytyneen NHL-Kingsin sekä fantasypuolella Coloradon riveissä on aika mukavasti lukittuna tällä hetkellä.
Andew Copp
- Jatkoi siitä mihin viime kaudella jäi. Bottom-6 näyttää olevan nyt jo pidemmälläkin juoksulla taaksejäänyttä elämää ja näyttöjä on siitä että kärkiketjuissa sekä ylivoimallakin homma toimii. Uran selkeät piste-ennätykset (osin johtuen parin edellisen kauden jääneen vajaaksi. Kaiken kukkuraksi kauppa NHL-Jetsistä NHL-Rangersiin siirtotakarajalla vain kiristi tahtia, yli piste/peli kaveriksi ja taiteilipa vielä hattutemputkin tuossa loppukaudella kun Colorado vietteli jo kesälomaa. Erittäin asiallinen pelaaja olla omassa joukkueessa kun voi välillä räiskiä vaikka alivoimamaalin eikä epäröi mennä kiekon eteen, ja on harvoin kentällä kun vastustaja laittaa lätkän verkkoon. Coppista ei varmaan mitään 80 pinnan kaveria koskaan tule, mutta tämänkin tason ylläpito kelpaa vallan mainiosti.
Nic Dowd
- Dowd on onnistujissa enimmäkseen sen ansiosta etten odottanut häneltä juuri mitään. Osoittautui kuitenkin Hinostrozaa hyödyllisemmäksi depth-kaveriksi monipuolisemmalla pelaamisellaan, ja mätti vielä uransa maali- ja piste-ennätykset siinä sivussa (ei puhuta suurista lukemista). En muista minkälaisella kaupalla Dowd mukaan tuli mutta oikein tervetullut depth. Yritti jopa Dallasia vastaan pudotuspelien toisella kierroksella tsempata joukkuetta jatkoon omalla esimerkillään ollen sen viikon parhaita.
Alex Formenton
- Pääsi pre-seasonilla Coloradoon Penguinsista Dylan Stromen ulostuksen yhteydessä, eikä ole tarvinut katua. Formenton oli vähän villi kortti enkä laskenut ennen kauden alkua häntä edes kokoonpanoon kuin satunnaisesti, mutta siellä se on sitkeästi pysynyt niin Coloradossa kuin NHL-Ottawassa. Nopeus häikäisee ja monet maalikoosteetkin olen hymyillyt. En odottanut 20 maalin pintaan suorittamista missään tapauksessa, mutta nyt on todistettu että korkein taso on se oikea, ja kasvatti ensi kautta ajatellen joukkueestani eniten odotuksia. Ensi kaudella ei nimittäin ole varaa enää kadota kuvioista pidemmiksi ajoiksi, joita vielä tälle kautta pari kertaa tapahtui.
Conor Sheary
- Olin tunkenut Shearyä kaksi-kolme kautta milloin mihinkin kauppaan mukaan, koska koin että NHL on nyt nähty, enkä pitänyt Eurooppaan siirtymistäkään vielä pari kautta sitten kovinkaan poissuljettuna. Vaikean NHL-Buffalossa vietetyn stintin jälkeen pääsi viime kaudeksi Capitalsiin ja piristyi. Ja mikä kausi sitten tulikaan! Uran toiseksi parhaat tehopisteet on tosiasia, maaleja 20 korvilla ja ylivoimalla uransa tehokkainta aikaa. Vaikkei mikään fyysinen dynamo ole todella vieläkään, niin samaan aikaan uran parhaat taklaus- ja blokkitilastot ovat tosiasia. Valmennusjohto voi laittaa ykköskentästä neloseen ja Sheary toimittaa oman tonttinsa. Täytyy olla tyytyväinen ettei kukaan tarttunut, Sheary saattaa jatkossakin olla melko hyvä kokoonpanon kaveri ja vähintään keskimääräistä parempi depth-valinta, joka on kiva laittaa peleille Coloradossa. Kesällä juhlii kolmekymppisiään mutta Sheary se vaan ikääntyy arvokkaasti ja ainakin ensi kausi on vielä todella hyvää hinta-laatusuhteen sopimusta NHL-Capitalsiin.
Reilly "Raili" Smith
- Toinen kaveri mitä olen tyrkyttänyt kaupoissa vähän väliä ja tyrkytin myös Krakeniin laajennuksessa. NHL-Vegasin hankalasti sujuneen kauden varmasti isoimpia valopilkkuja on ollut nähdä että Raili osaa ja jaksaa edelleen. Joka paikan höylä, joskaan ei kiekon eteen älyttömästi mene tai jäähypenkillä aikaansa kuluta. Täytti tonttinsa erinomaisen hyvin ja ilman loppukauden loukkaantumistaan olisi tapellut varmasti jopa Coloradon sisäisen pistepörssin kakkospaikasta. Raili on yksi kolmesta alkuperäisestä joukkueen jäsenestä (vaikkakin kävi muutaman viikon muualla liigan toisen kauden aikana), ja niin se vaan menee että kyllä tuntuu hyvältä vuodesta toiseen pitää mies tallissa. Kesän UFA-markkinat ovat Railin osalta mielenkiintoiset, vaikka ikää jo on niin seuranvaihto on aina tehnyt kaverille hyvää enkä epäile etteikö uusi nousu koittaisi taas kerran, luulen että Vegas-taival on nyt koettu.
Brandon Tanev
- Laitoin nyt jo Mathieu Josephiin kaupatun Brandon Tanevin listoille, koska edusti kauden kaikki 30 peliään Coloradossa, ja saattaisi edustaa vieläkin jossei kausi olisi päättynyt pahaan leikkausta vaatineeseen eturistisidevammaan. Oli alkukauden laajennusjoukkue Krakenissa aivan pitelemätön ja kerkesi paukuttaa jo lähes kymmenen maalia pelaten härkämäisien otteiden lisäksi myös puolen pisteen pelitahtiin. Ei juuri esiintynyt ylivoimalla mutta teki pari ylivoimapistettä. Uskomaton fantasypelaaja jota voi tulla vielä ikävä. Tanevin loukkaantuminen saattoi olla joukkueelle jopa pahempi isku mitä Railin. Kaikkea hyvää Tanev Jetsiin ja kiitos näistä 4,5 kaudesta jotka Coloradoa edustit, olit aina mies paikallaan eikä sinua tarvinut koskaan farmissa roikotella.
Siinä ja siinä onnistujat:
Conor Garland
- Garland oli jopa pari luokkaa alemmassa korissa, kunnes loppukauden loistavien (ja harmittavasti Coloradon kannalta liian myöhään tulleiden) otteiden myötä oli pakko korjata vähän näkemystä. Kaveri kolkutteli 20 maalin rajaa ja teki uransa piste-ennätyksen, joten ei kai tässä aivan järjettömän pettynyt voi olla. Viime kauden jälkeen parempaan joukkueeseen päästessään sitä kai vain odotteli vähän liikoja. Potentiaalia on mielestäni edelleen mättää se 30-40 maalia ja rikkoa Kyroun tapaan 70 pistettä, se ei nyt vaan tapahtunut tällä kaudella mutta onhan tässä aikaa. Isoin plussa että harvoja selvästi plusmerkkisiä pelaajia Coloradossa, isoin miinus se ettei ylivoimalla tapahtunut oikein mitään. Voisi olla myös meh-lokerossa, mutta vähemmän harmaa kuin se osasto, joten tämä on oikea laari.
Scott Laughton
- Depth-hankinta ennen kauden alkua, vaihtui puolustusprospekti Matthew Robertsoniin. Kauppa tuntuu nyt paljon paremmalta mitä tehdessä, mutta katsotaan miltä se sitten pidemmällä tähtäimellä mahtaa tuntua. Laughton oli synkän NHL-Flyersin valopilkkuja ja otti paikkansa Coloradossakin kaavaillusta depth-miehestä ihan runkohyökkääjäksi silloinkin kun joukkue oli täysin terve. Toi mukavan määrän taklauksia, osasi venyä kiekon tielle ja osasi olla vielä hyökkäyspäässäkin tehokas sen mitä joukkue nyt sai aikaiseksi. Ikävä aivotärähdys sattui loppukaudesta joka ymmärrettävistä syistä hyydytti tahtia, mutta Laughton jäi papereissa niukasti positiivisen puolelle. Jos nuorisoa nousee ensi kaudella tappeluun pelipaikoista tiukemmin ja mulla on ensi kaudella tämmöisiä depth-miehiä jo yllämainitun Shearyn kanssa, niin ei tässä hirveää hätää ainakaan kärsitä.
Jake McCabe
- Ainoa pakki johon olen edes jotenkuten tyytyväinen. Tuli Coloradoon vähän ennen kauden puoliväliä ja täytti Tanevin jättämää aukkoa sekä vahvisti ailahtelevaa pakistoa. Pysyi kerrankin suhtkoht terveenä läpi kauden ja on hyvä ns. haalaripakki, jolta sujuu myös kiekollinen pelaaminen esimerkiksi de Haania tai Forbortia paremmin. Ylsi uran piste-ennätykseen, joka ei tietysti McCaben tapauksessa vielä älyttömiä tehoja tarkoita koska 20 oli edelliset huiput. Toi myös pirusti miinusta tiimiin joten viihtyy kentällä kun vastustaja tekee maalin, vaikka heikko toki oli koko NHL-Chicago. Kuulunee kuitenkin Chicagon suunnitelmiin, ja mahtuu kevyesti myös nykyiseen Coloradon top-7 puolustukseen ensi kautta ajatellen.
Tasollaan / meh:
Jamie Benn
- Stars-kannattajana turhauttava ukko. Todella laiskannäköistä pelaamista ja monta kautta. On kuitenkin pelaajatyyppinä hyödyllinen vaikkei räiskisikään 70-90 pistettä kaudessa, ja varsinkin fantasyn puolella suorittaa aivan jokaisessa kategoriassa jotain. Olisi tehnyt mieli laittaa alakanttiin -osastolle mutta Coloradon lähes kaikkia seuratilastoja hallitseva Benn taitaa vain pelata tasollaan ja se on vaan hyväksyttävä että tämä on se nykytaso, loiston ajat ovat ohi. Palkkapussiin nähden karmeaa alisuoritusta, mutta sitä ei tässä tietenkään oteta huomioon.
Logan Couture
- Vähän samoja säveleitä mitä yllä. Ei vaan taida enää riittää. Tosin Couture ei ole koskaan tehnyt yli 70 pistettä kaudessa, vaikka aina tuntuu että se on niitä parempia kavereita. Takuuvarmasti sieltä kuitenkin se yli 20 maalia ja 50 pistettä kausi toisensa perään irtoaa. Ei kannatellut joukkuetta mutta hoiti oman tonttinsa. Ylivoimapelissä joukkueen harvoja onnistujia.
Calvin de Haan
- Alkukaudesta ei tapahtunut oikein mitään muuta kuin miinusta ja vietti kosolti aikaa myös farmin puolella. Otti sitten kuitenkin joukkueen haalaripakkihommat hoitaakseen, ja viimeistään Tanevin tippuminen ringistä pakotti de Haanin peluuttamisen säännöllisesti ylhäällä. NHL-seuratoverinsa McCaben kanssa ylivoimaisesti kovimmat kiekon tiellä luutijat.
Derek Forbort
- Forbort on Forbort. Mitään kun ei odota niin jokaisesta plusmerkkisestä asiasta yllättyy iloisesti. Välillä sitä pelejä katsellessa ihmettelee että mitä tuo tekee NHL:ssä, välillä herää epäuskoisena hymyillen siihen kun on kaksi maalia tilastoissa illan ottelusta. Depth-pakkina ihan pätevä paikkaamaan loukkaantumisia, toivoisin että pääsisin alakerrassa ensi kaudella siihen tilanteeseen ettei tarvisi ihan näin säännöllisesti Forbortia pitää pelaamassa mitä tällä kaudella oli tilanne.
Vinnie Hinostroza
- Hinostroza tuli jo kotiin ties monettako kertaa, tällä kertaa vaihtui Flamesin kanssa Widemaniin ja hieman huonompiin varausvuoroihin mitä toiseen suuntaan annoin. Pikkurahan depth kuitenkin. Pelasi ajoittain jopa yllättävän hyvin ja teki paljon pisteitä farmiin. Välillä katosi kuvioista aivan täysin kymmeneksi peliksi. Usein plusmerkkisiä kuvioita maaleissa joihin osallistui, näytti kuuluvansa edelleen NHL-tasolle. Sopimus loppuu mutta uskon että jatko seuraa. Myös jatkossa ilman tasonnostoa kokoonpanon rajamailla ja herkästi farmissa jos kaikki ovat kunnossa.
Travis Konecny
- Konecny oli myös lähellä olla pykälää alempana, mutta kuitenkin taisteli tehoissa Coloradon top5-hyökkääjäksi yli 50 pisteen, ja pelasi ihan linjassa siihen nähden mitä on aiemmilla kausilla pelannut, nyt vieläpä paria napsua heikommassa NHL-Flyersin joukkueessa. Toivon että parempaa on vielä luvassa ja mielellään jo ensi kaudella, mutten uskalla kuitenkaan hirveästi enää luottaa siihen. Kuulunee runkomiehiini jatkossakin.
Jake Muzzin
- En tiedä pitäisikö Muzzinia edes arvioida kun ehjänä pysyminen on niin satunnaista. Pelasi 47 ottelua hyvällä peruspakin otteella, ja pesi kuitenkin McCaben vertailussa (edustivat Coloradoa suurinpiirtein saman ottelumäärän tällä kaudella). Toisaalta Muzzinilta voi odottaa enemmänkin kuin McCaben taso, mutta ainakin kuivin jaloin tuli selvittyä. Loukkaantumiset tietysti huolettaa sen verran että saa nähdä mikä on Muzzinin tulevaisuus pelaamisen suhteen, tässä alkaa olla parin vuoden sisään jo aika monta vastoinkäymistä eikä vähiten kärsineet ole ne aivot.
Jamie Oleksiak
- Joukkueen luottopakkeja, kunhan ei liikoja oleta. Vähän paranneltu versio Forbortista ja de Haanista, tietää suurinpiirtein mitä saa kun laittaa askiin ja yllättyy positiivisesti jos jotain tapahtuu vaikka tehorintamalla. Olisi pykälää ylempänä muuten, mutta vuoden vaihteen jälkeen tapahtunut kolmen viikon loukkaantuminen hyydytti loppukauden suorittamista sen verran että tälle koko kauden mittakaavassa omalle tasolleen.
Alakanttiin:
Oliver Ekman-Larsson
- Vuosia kannatellut pakiston ykkösmies alkaa väkisin jo hyytyä. Se että OEL on edes keskusteluista pakiston ykkösmiehestä puhuttaessa, kertoo pakistosta kaiken oleellisen. Ei se oo ainakaan mestaruusjoukkueen pakisto siinä kohtaa jos pakiston pörssikuninkuus viedään alle 30 pisteellä samaan aikaan kun muualla Roman Josit hätyyttelee sataa rikki. Voisi olla periaatteessa tuossa edellisessä ryhmässäkin koska välillä oli ihan hyviäkin jaksoja kaudessa, mutta useimmiten katosi kuvioista ja oli paikalla ottamassa miinusta kun vastustaja tekee maalin. Seurasiirto ei näytä piristäneen, tehopisteellisesti OEL:n heikoin kausi sitten tulokaskauden. Puolustaa paikkaansa kokoonpanossa vielä ihan hyvin, mutta parempia alakerran johtohahmojahan sitä pitäisi joukkueeseen saada.
Samuel Girard
- Girardin ihan mukiinmenevän vajaan 30 tehopisteen ei pidä antaa hämätä: Ne tulivat lähes kaikki alkukaudella ja isommissa ryppäissä. Katosi noin kauden puolenvälin jälkeen täysin kuvioista ja oli lähinnä kentällä vain silloin kun vastustaja sai onnistumisia. Muutaman pelin seuranneena puheet Girardin vajaasta puolustustoiminnasta eivät liene täysin liioteltuja. Samaan aikaan kun seurakaverit painavat +50 korvilla plusmiinuksessa, vaikkei siihen tartte ihan liikaa tuijotella, on Girardin miinusmerkkinen lukema siihen nähden sen verran huomattava että jotain on tehty huonommin kun puhutaan pelaamisesta lännen ykkösjoukkueessa. Kaiken kruunasi kuukauden loukkaantuminen, jonka jälkeen ei tapahtunut loppurunkosarjassa yhtään sen enempää kuin hetki sitä ennen. NHL:n puolella olen vähän huolissani Girardista mikä on tulevaisuus Coloradossa, eli kauppa ei olisi yllätys. Täällä fantasyn puolella nuorella miehellä on vielä hyvin aikaa tulla takaisin, tästä on hyvä ainakin lähteä parantamaan.
Mike Reilly
- Koko pakiston hajuttomin, mauttomin ja värittömin pakki. Hyvän viime kauden jäljiltä sai mukavan sopimuksen, ja sitä jopa vähän jo odotti jotakin kun oli nähnyt hyviä asioita. Myös NHL-Boston antoi vastuuta. Ei kuitenkaan ole koko kaudessa lähtenyt pieniä välähdyksiä lukuunottamatta, ja rooli on tippunut kokoonpanon rajamaille (eli sinne missä se oli ennen viime kautta). Schultzin jälkeen joukkueen turhin pakki silloin kun ei tehoja synny, on vertailukelpoinen lähinnä vetojen määrässä (ja nekään eivät ripareille tietään löydä saati sitte maaliin). Saa nähdä mitä ensi kaudella, paljon paremmalta tuntui Reillyn kanssa lähteä kauteen kuin manageroida häntä tämä kausi läpi.
Jonathan Toews
- Uran huonoin kausi, eihän siitä mihinkään pääse. Viime kauden kokonaan missaaminen lisättynä ikään ja tulos on tässä. Kauden jälkimmäiselle puoliskolle jo vähän heräsi pelaamaan, mutta olihan se kokonaisuudessaan melko kamalaa katsottavaa. Se on vaan hyväksyttävä että vuosia joukkuetta hilannut runko (Benn, Couture, Toews, OEL, Muzzin) on tulossa pikkuhiljaa tiensä päähän ja muiden on aika astua johtamaan, vanhojen tähtien toimiessa sitten pääosin tukipelaajina. Toewsilla on vielä ensi kausi lappua, mahtaakohan sen runnoa vielä ja sitten paita sekä NHL-Chicagon kattoon että myös itsestäänselvä nimeäminen CAHOF-jäseneksi.
Vincent Trocheck
- Vähän kyseenalaista laittaa joukkueen TOP5-pistemiehiin kuuluvaa kaveria pettymysten laariin, mutta jos pelaa kärkiketjuissa yhdessä NHL:n parhaista joukkueista suurinpiirtein parhaassa peli-iässä, niin kyllä kiikunkaakun 50 pistettä on laskettava pettymykseksi. Tasoa on 60-75 pinnan mieheksi ja viime kaudella nämä suurinpiirtein samat lukemat syntyivät 30 peliä vähemmässä ajassa. Ei me ukosta kuitenkaan Coloradossa lasketa irti, vaikkei tehoja liukuhihnalta tippunutkaan, istui sitten jäähyllä senkin edestä ja taklasi itsensä koko tiimin ykköstuuppijaksi. Ensi kausi on mielenkiintoinen, herkästi kutsuu kesällä joku toinen seura kun UFA-statuksella ollaan. Toivottavasti löytää hihasta vielä napsun tai pari lisää ettei tarvitse laskea edellisen pelaajan kohdalla mainittujen taantuneiden pappojen kanssa samaan kerhoon.
Surkea esitys:
Maxime Comtois
- Viime kauden läpimurron jälkeen sitä jotenkin odotti että tällä kaudella mentäisiin ennemminkin 30 maalin kuin alle viiden tahdissa. Käsi ei ollut kunnossa ja se operoitiinkin kesken kauden mutta silti koko kaudella ei oo tapahtunu oikein mitään satunnaista fyysistä suorittamista ja jäähypenkin kuluttamista lukuunottamatta. On myös saanut keskivertoa huonommassa joukkueessa istua viltissä ja sai myös vakipaikan Coloradon vilttiketjusta. Ei tehnyt mieli nostaa kaveria peleille tällä kaudella jos vain oli muita hyökkejä terveenä ketä peluuttaa. Isoin pettymys hyökkäyspäästä. Onneksi melko nuori kaveri vielä, niin seurataan nyt ensi kaudella oliko tämä vain monen sattuman summa kun puro lähti virtaamaan väärään suuntaan. Päätti kauden viimeistellen kolme viimeistä peliä maalin jotka olivat uolet kauden kokonaismaalimäärästä. Hyvä kesä ja camp (ja käden pysyminen kunnossa) ehdottoman tärkeitä jatkoa ajatellen.
Justin Schultz
- Jos ainoa vahvuus karrikoiden on sama kuin Keith Yandlella että kiekko liikkuu ylivoimalla, on 5 ylivoimapistettä aivan luokaton suoritus. Siihen kun lisää vielä sen ettei Schultzin pelissä tapahtunu oikein juuri mitään muitakaan fantasya hyödyttäviä toimenpiteitä, pelasti Mike Reillyn monilta vilttikomennuksilta käytännössä se että Schultz oli miinuksineen enemmän vahingollinen tapaus. Porukan ainoa UFA jonka NHL-jatkosta en olisi niin varma, saa nähdä. Yritin kaupata kauden aikana monesti mäkeen, mutten saanut riittävän sopivaa välitystä tarjottua kellekkään että olisin saanut Schultzin päivitettyä vähän mieluisampaan ja parempaan pakkiin.
Ei luokiteltu liian vähäisen otannan takia:
Laurent Dauphin
- Dauphin oli haku vapaista kun farmissa kulki ja NHL-Montrealilla ei. Nousikin noin kauden puolivälissä ylös eikä oo sen jälkeen farmia nähnyt. Vähän odotettu, vähän saatu, toimi kokoonpanon täytteenä kun kaverit oli vähissä.
Jon Gillies
- Gilliesin NHL-sopimuksen kanssa olin hereillä ja ajattelin että kokeillaan. Torjui parit hyvät pelit Coloradolle. Ongelmana Gilliesillä on ettei osaa voittaa pelejä, ja vaipui äkkiä jo surkeassa NHL-Devilsissäkin kolmosvahdin rooliin. Tiputin enemmän tarvitseville jakoon kun kausi oli ohi, toivottavasti saa vielä sopparin jostakin vaikkei näytöt nyt välttämättä päätä huimanneet.
Thomas Harley
- Harley pääsi haistelemaan NHL-kuvioita tälle kautta. Ei vielä valmis ottamaan vakikokoonpanon paikkaa, katsotaan ensi kaudella uudestaan jos Klingberg tai joku muu lähtee edestä pois. Coloradossa on kyllä tilaa pakeille, että vink vink. Päätti NHL-kauden tekemällä uransa ensimmäisen maalin ylimmällä tasolla eikä yhtään rumempi maali ollutkaan.
Mathieu Joseph
- Tällä hetkellä tuntuu ainakin oikea-aikaiselta täsmäaseelta. Voitti Bluesin ekalla kierroksella lähes yksinään. Rajoitettu vapaa agentti kauden jälkeen mutta luulen että Ottawa tekee mieluusti jatkot ja näyttää ensi kaudella isommin mikä on miehiään. "Enemmän kuin odotin" -osaston kauppoihin yhdessä Markströmin, Formentonin, Dowdin ja Laughtonin kanssa. Tulee verratuksi fantsuhärkä Brandon Taneviin koska hänellä Joseph Coloradoon kotiutui, siinä on kaverilla tekemistä!
Brett Leason
- Leason pääsi lähes alkukaudesta loukkaantumisten kautta pelaamaan ja olikin ylhäällä yli puoli kautta. Todella rajattu rooli eikä juuri tehoja, näytti kuitenkin että NHL saattaa vaikka vielä kutsua. Coloradossa oltiin jo ennen NHL-komennusta valmiit päästämään Leason muualle, mutta ottajia ei ollut jonoksi ja nyt kelkka on hieman kääntynyt pitämisen puolelle.
Scott Perunovich
- Dominoi AHL:ää mielensä mukaan. Hyviä asioita myös kun NHL-Blues vihdoin löysi tilaa palkkakatossa nostolle. Harmittavasti taas kerran hajalla, on jo nuorehkosta iästä huolimatta menettänyt 1,5 kautta loukkaantumisiin. Ensi kaudella kaikki on taas mahdollista, olisin enemmän kuin kiitollinen jos Perunovichista kasvaisi Coloradon joukkueen alakertaan se kiekollinen dynamo.
Olivat lisäksi mukana 1-5 peliä ylhäällä, kaupattu/pudotettu pois:
Anton Khudobin, Maxime Lagace, Nathan Walker, Blake Wheeler, Chris Wideman
Ilolla seurattu kauden ollessa ohi:
Thomas Bordeleau
- Tuli väkevästi sisään NHL-maailmaan sen jälkeen kun Colorado on ollut jo kesälomilla. Kolmessa ensimmäisessä ottelussa syöttö ja viidennessä voiton ratkaissut rankkari hienolla harhautuksella. Kahdeksan pelin stintti yhteensä 0+5. Täytyy pitää jäitä hatussa, mutta kyllä mulla kokoonpanoon tälläisiä kavereita mahtuu jo ensi kaudella jos samaa vauhtia jatkaa. Bordeleaussa on suurta potentiaalia liittyä siihen ketjuun, jossa olen 25-40 -vuorojen haarukasta varannut monet pelimiehet joukkueeseen.
Viimeksi muokattu: