Kausi 22-23 taputeltu. Lopputulos oli sama kuin vuosi sitten, eli runkosarjan voitto kolmatta kertaa peräkkäin ja divisioonan finaalissa toisella kierroksella kesälomille. Ensimmäistä pidän vähän muiden alisuorittamisena, vaikka eteenpäin mentiin viime kaudesta kenttäpelaajien osalta lähes joka mittarilla. Coloradosta kasvoi paperilla kovempien seurojen (Nashville, Montreal) uskottava ykköshaastaja, vaikka edelleen ainoastaan ylärekisterin suoritus siivitti joukkuetta taistelemaan parempiaan vastaan. Todennäköisyyksien vastaisesti Nashvillea vastaan voitot molemmista runkosarjan kohtaamisista, pudotuspeleissä sitten kunnolla kuonoon. Montrealia vastaan ainoassa kohtaamisessa tiukka 7-8 häviö.
Kauppoja tuli tehtyä kaudella 22-23 enemmän kuin vuosikausiin, yhteensä jopa 17 kappaletta. Tällä kertaa joukkue selvästi vahvistui samalla, ajatuksena kuitenkin että käyrä osottaisi ylöspäin myös tulevaisuuden osalta. 2014 ja 2015 ykköskierrosten varausvuorot lähtivät eteenpäin mutta niillä ei kuitenkaan varsinaisia uransa ehtoopuolella olevia "proven talenteja" hankittu tilalle. Joukkueen kantavat pelaajat olivat käytännössä samat mitä vuosi sitten, hyökkäyksen tukipelaajisto koheni huomattavasti ja pakisto koki isomman remontin. Eteenpäin myös sillä osastolla sekä ikäasioissa että tehokkuudessa, vaikka selkeä ykkösparin puolustaja puuttuu edelleen. Osa vanhemmasta väestä siivottiin rebuildin nimissä. Ohessa yhteenveto siirroista pelaavan kokoonpanon osalta (huomioitu tulleissa vain ne jotka ovat edelleen tiimissä):
Hyökkäys
+ Casey Mittelstadt, Oliver Bjorkstrand, Gabriel Vilardi, Keegan Kolesar, Jack Drury
- Jonathan Toews, Conor Sheary, Scott Laughton, Brett Leason, Laurent Dauphin, Alex Formenton
Puolustus
+ Noah Hanifin, Esa Lindell, Brett Kulak, Jarred Tinordi, Tim Berni
- Jake Muzzin, Derek Forbort, Mike Reilly, Calvin de Haan, Scott Perunovich
Lähtijöistä Laughton, Sheary ja ehkä Forbort olisivat vahvistaneet tämän kauden joukkuetta. Toews siirtyi pois niin myöhään että se ei vielä tätä kautta heikentänyt mitenkään. Yhteenvetona onnistuin saamaan jotain järkevää tilalle pelaajista joita pidin riskeinä, ja nämä ennakkoaavistukset pitivätkin monen kohdalla ihan paikkansa (Formenton, Muzzin, Reilly). Perunovich on mahdollisesti iso menetys alakertaan mutta ehjänä pysyminen on hänen osaltaan liian isolta tuntuva haaste. Maalivahtiosastolla mentiin samoilla, Anthony Stolarz kävi hetken kääntymässä vain tullakseen kaupatuksi eteenpäin. Prospektipuolelta oleellisimmat lähtijät olivat Jay O'Brien, Luke Tuch ja Kasper Simontaival, tilalle on tullut pelaajia sinne osastolle ainoastaan vapaista. Mikään oleellinen ei kuitenkaan muuttunut. Omalta prospekti-linjastolta Wyatt Johnston pelasi itselleen vakituisen pelipaikan, Ridly Greig kävi kokeilemassa vähän enemmän, Thomasit Bordeleau sekä Harley pääsivät irti kun oma kausi oli jo paketissa ja varauksista Jackson LaCombe debytoi NHL-tasolla täyden opistorupeaman jälkeen.
Tässä jotain vertailumittareita, jotka osaltaan vahvistavat eteenpäin menon. Yli 90 pisteen kärkihevoset loistavat edelleen poissaolollaan (parhaat sijalla 37. ja 40.), menestysodotukset nojaavatkin kärkiosaamisen sijaan siihen että Coloradossa olisivat liigan parhaimmat kokoonpanon viimeiset lenkit. Viime kauden heikot lenkit maalit ja yv-pisteet suurimmat kohentujat, taklauksissa on taas otettu kosolti takapakkia.
Kausi 22-23 vs 21-22 (vähintään mainittu numeroarvo):
70 pisteen pelaajat 2 vs 1
60 pisteen pelaajat 5 vs 1
50 pisteen pelaajat 8 vs 6
40 pisteen pelaajat 13 vs 9
30 maalin pelaajat 3 vs 0
20 maalin pelaajat 10 vs 5
40 syötön pelaajat 4 vs 1
30 syötön pelaajat 11 vs 6
20 yv-pisteen pelaajat 4 vs 0 (jopa yksi 30 yv-pisteen pelaaja)
10 yv-pisteen pelaajat 11 vs 7
200 vedon pelaajat 3 vs 3
100 taklauksen pelaajat 9 vs 13
100 blokin pelaajat 6 vs 3
50 jäähyminuutin pelajaat 6 vs 6
Viime kaudelta tuttu pelaaja-pelaajalta läpikäynti: Pelaajat eri lokeroissa onnistumisen tason mukaan, ja sen sisällä keskenään aakkosjärjestyksessä. Puhukoot selvitykset puolestaan.
Selkeät onnistujat:
Jamie Benn
- Benn tuli ryminällä takaisin parhaalle tasolleen 33-vuotiaana, se on myönnettävä. Odotukset olivat kärkipelaajieni takana hyvänä tukirouhijana, 20 maalia ja 50 pinnaa siinä sivussa. Lopputuloksena Coloradon MVP-pokaali: yli 30 maalia, lähes 80 pistettä ja 30 yv-pistettä. Ihan kauden alkuun aprikoitiin että tuleekohan tästä enää mitään, mutta sitten alkoi tulosta tulla niin tutkapari-Johnstonin kanssa tasakentällisin kuin ykkös-yv:llä. Haalarihommissa mentiin alaspäin vaan ei haittaa pätkääkään, mielummin näkee miehen ratkomassa pelejä kuin tappelemassa. En uskalla kuvitella että Benn enää urallaan moiseen uudestaan pystyisi, mutta nautitaan nyt tästä kovasta tasonnostosta ja toivotaan parasta jatkoakin ajatellen.
Wyatt Johnston
- Kylmät numerot eli joukkueen pistepörssin 14. sija ja maalipörssin 9., eivät vielä itsessään nosta selkeisiin onnistujiin. Mutta sitten kun peilataan siihen että jo pelipaikan nappaaminen AHL-kelpaamattomana oli 19-vuotiaalta Johnstonilta kova suoritus ja lopulta pelasi joukkueensa jokaisen runkosarjapelin tehden NHL-tulokkaiden maalitilaston kärkilukemia yli 20 osumalla, oli se roimasti odotuksiin nähden yläkanttiin. Ensimmäinen tällä vuosituhannella syntynyt joukkueessani säännöllisesti Coloradossa kokoonpanoon mahtunut pelaaja, jo oli aikakin. Jäitä on pidettävä vähän hatussa, mutta nimenomaan Johnstoniin kohdistuvat nyt tulevaisuudessa ne odotukset että joukkueestani löytyisi pidemmän tauon jälkeen ihan niitä pistepörssin kärkisijoja kolkutteleva vähintään 80-90 pisteen pelaaja, väylä on nyt auki mihin tahansa.
Travis Konecny
- Oli pitkiä aikoja heikon NHL-Flyersin ylivoimainen ykkösmies ja näytti että viime kausi ei ole se herran oikea taso. Jossain kohtaa näytti jo että 40 maalia ja 80 pistettä voisi olla realismia ja Konecny vaikutti selvältä joukkueeni ykköstykiltä, mutta loukkaantumisten takia menetetyt 22 peliä estivät lopulta esimerkiksi uudet komeat yhden kauden piste-ennätykset. Maaliennätys tuli siitä huolimatta ja Konecny teki 20 peliä pienemmällä otannalla kaikkea mahdollista enemmän edelliskauteen nähden. On valmis ottamaan Kyroun kanssa ykköspyssyn vastuun ryhmäni monivuotisilta, jo 30-vuotiailta runkopelaajilta.
Jake Oettinger
- Oettinger avasi kauden tyrmäävästi ja näytti jo siltä että jopa Vezina-kausi on mahdollinen. Otti lopulta odotusten mukaisen tonttinsa joukkueen selkeänä ykkösmaalivahtina. Väsähti hieman jossain välissä otteluruuhkan ja Starsin heikomman hyökkäysvaiheen aikana, ja hävisi aivan liian monta peliä 60 minuutin jälkeen (11 kappaletta vs viime kauden 1). Joukkueeni toisen maalivahdin sukeltaessa paikkasi tilannetta sen verran hyvin että nippanappa selviytyy mukaan tähän ensimmäiseen osioon vaikkei seuraavakaan olisi vääryys, ihan jo sillä että tärkeimmällä yksittäisellä panoksella hilasi Coloradon runkosarjan voittoon sekä toimitti myös tilastollisesti uransa parhaan kauden.
Onnistujat:
Viktor Arvidsson
- Arvidsson jatkoi siitä mihin viime kaudella jäi ja kolkutteli taas omasta parasta tasoaan joka lienee siinä 30 maalin ja 60 pisteen paikkeilla. Pysyi nyt jopa edelliskautta paremmin terveenä pelaten reilut 10 ottelua enemmän. Huikein petraus ylivoimalla, jossa kunnon onnistuminen nyt ensimmäistä kertaa urallaan: 15 pistettä enemmän viime kauteen nähden vaikka yv-aika väheni keskimäärin puoli minuuttia per ottelu, erittäin kova suoritus. Luottosoturi myös ensi kaudella, jonka jälkeen NHL-sopimus katkolla.
Logan Couture
- Ei Bennin veroinen superonnistuminen, mutta tämä kausi jää mieleen ennen kaikkea siitä että vuosien ykköstykit olivat vielä näin yllättäen 22-23 niitä ykkösmiehiä ja Couture säesti siinä asiassa hienosti. Pysyi kunnossa ja venyi yli 25 maalin ja jopa lähelle 70 pistettä, joka Couturen tapauksessa tarkoittaa ihan uran huippulukemia vaikka mittarissa on jo 34 vuotta. Taklaus- ja blokkitilastot myös uran parhaita. Ainoa heikkous on karmea plusmiinus-lukema, mutta sekin selittyy enimmäkseen Sharksin heikolla NHL-joukkueella. Samat sanat kuin Bennin osalta, tästä on hankala kuvitella enää ensi kaudeksi parempaa joten nautitaan siitä mitä on saatu.
Casey Mittelstadt
- Mittelstadt tuli joukkueeseen kesällä kaupan kylkiäisenä ja olin jopa valmis luovuttamaan herran suhteen ennen peliäkää saadakseni jotain itselleni mieluisaa tilalle. Vaihtoarvo oli kuitenkin pohjissa ja Mittelstadt päätyi viettämään kauden Coloradon riveissä. Tuloksena ylivoimaisesti uran paras kausi ja kaikki piste-ennätykset uusiksi, näytti nyt viimeistään että pystyy toimimaan NHL:ssä tulosroolissa. Väläytteli loppukaudesta jopa maalintekijyyttä ainaisen syöttämisen sijaan. Ylitti kaikki odotukset jonka vuoksi mietin pitkään herran sijoittamista jopa ensimmäiseen karsinaan. Mutta koska tehokaudet tulivat ryppäissä, ja niiden vastapainoksi turhautti manageria keskimääräistä enemmän olemalla isompia pätkiä vahingollinen seuralle ja tekemällä lähinnä miinusta heikon puolustuspelin voimalla (Buffalon sukelluksen ruumillistumia ja vietti aikaa jopa Coloradon farmissa kohtuullisen paljon), tämä lokero tuntui oikeammalta. Puhutaan edelleen vasta 24-vuotiaasta kaverista, ensi kausi on iso näytön paikka mihin kohtaan se todellinen taso sijoittuu, siltasopimuskin on katkolla. Erityismaininta huikeasta kauden lopetuksesta.
Jamie Oleksiak
- Oleksiakilta odotin ennen kauden alkua lähinnä isoa taklausvastuuta Brandon Tanevin lähdön jälkeen ja siltä se isosti alkukauden osalta näyttikin. Loukkaantui sitten marraskuussa jonka jälkeen oli tovin melko hukassa ja samanlainen fyysinen ote hiipui koko loppukauden ajaksi. Sen sijaan laittoi omat maali- ja piste-ennätykset selkeästi uusiksi, ja pelasi kauden jolloin managerilla ei ollut ongelmia pistää miestä jatkuvasti pelaamaan, tietäen että herra ei petä. Tämän tason jos onnistuu säilyttämään myös jatkossa, on 5-7 puolustajan kokoonpanopaikka lukittuna tulevalla kaudellakin vaikka kaikki olisivat ehjinä.
Justin Schultz
- Viime kauden puolustajiston isoimpiin pettymyksiin kuuluneen Schultzin kausi oli tällä kertaa huomattavasti parempi, seurasiirto NHL-Krakeniin teki selkeästi hyvää. Alkukausi jopa loistava ja odotukset saattoivat managerilla kasvaa hieman kohtuuttomiksi. Ongelmana edelleen että alun jälkeen väläytteli ajottain, mutta oli usein myös se turhauttava oikein-mitään-tekemätön vastustajan maalien aikana kentällä oleva Schultz, joka ansaitsee farmituksen. Kaikenkaikkiaan nyt saatiin sitä mitä joskus aikanaan kaupalla haettiin, yli 30 pistettä ja yv-onnistumisia pakistossa keskimääräistä enemmän (oli lopulta puolustajistani jopa selvästi paras tällä osa-alueella vaikkei paikkaansa ykkös-yv:ssä onnistunutkaan säilyttämään). Uran parhaimpia kausia josta palkitaan nyt onnistuneiden laarilla, harmi että se ei oikein tämän enempää enää tässä iässä tule tarkoittamaan ja käyrä kääntyy ensi kaudella herkästi taas laskuun, koska ei ole ikinä ollut kovin tasainen suorittaja.
Reilly Smith
- Jos Schultz sai äsken rapaa tasaisuuden puutteesta, Smith näytti jälleen kerran olevansa se kaikkea tekevä joukkueen tasaisin puurtaja. Ei loista millään osa-alueella, mutta on hyvä kaikessa. 26 maalia ja 56 pistettä ovat Smithin katon mukaisia suorituksia ja jos niihin vielä 32-vuotiaana kykenee, ei kausi voi olla kuin onnistunut. Viimeisteli ylivoimalla enemmän mitä aikoihin ja kirsikkana kakun päälle vielä 4 av-maalia. Ei viettänyt sairastuvalla läheskään samoja aikoja mitä viime kaudella joten määrällisesti asioita tapahtui paljon enemmän edelliskauteen nähden. "Raili" Smith ei tule kärkihyökkääjäni olemaan jatkossakaan, mutta jos minulla on tälläisiä kavereita laittaa ns. kolmosketjuun niin sen suhteen ei tarvitse kriiseistä kärsiä.
Vincent Trocheck
- Viime vuonna Trocheck sai tylysti kyseenalaisen kunnian sinänsä ihan hyvillä tehoilla olla pettymysten laarissa, ja vastasi nyt kritiikkiin nitistämällä 60 pisteen rajan rikki, parantamalla ylivoimalla ja säilyttäen vielä samalla tasonsa joukkueen kärkitaklaajana. Maalimäärät tipahtivat aavistuksen suhteessa edellisiin kausiin, enemmänkin oli tarjolla. Räiski pisteitä useimmiten ryppäissä jos niitä oli tullakseen, joten tietynlainen tasaisuus uupui koko kauden. Siirto kesällä Rangersiin näyttää kuitenkin tuoneen Trocheckille uutta virtaa ja toivottavasti samanlainen meininki jatkuu tulevinakin kausina, tärkeitä palasia hyökkäyksessä edelleen vaikka 30-vuotispäivät kolkuttelevat jo oven takana.
Siinä ja siinä onnistujat / positiivisen puolelle:
Nic Dowd
- Dowdin kausi oli kaksijakoinen: Alkupuolella jatkuvasti yläkanttiin, ns. secondary scoringia riitti ja toimitti myös haalariosastolla jatkuvasti joukkueen kärkitason suorituksia. Tammikuussa kuukaudeksi sairastuvalle eikä enää palannut samalle ylisuorituksen tasolle millään mittarilla paluunsa jälkeen vaan jäi statistin rooliin. Kokonaisuutena maali ja piste-ennätykset rikkoutuivat niukasti ja teki suurinpiirtein sellaisen kauden kun odotuksissa oli. Hyvä depth-härkä, mutta vaikeuksia mahtua tulevaisuudessa kokoonpanoon ellei toimita tämän vuoden syksyn veroisia asioita.
Samuel Girard
- Girard meni vaikean viime kauden jälkeen eteenpäin, hoiti kotiin niukasti piste-ennätyksensä ja nousi todella vaikean alkukauden suosta parhaiden pakkieni joukkoon. Odotukset siitä mihin mies pystyy, jäivät jo toista kautta putkeen täyttymättä. Vieläkin mietityttää, onko Girardista ottamaan fantsymielessä sitä yhtä ylimääräistä napsua, jollaista viitettä nähtiin jo 20-21 kaudella, ja nousua 50 pisteen yv-pakiksi. Nähtäväksi jää, hieman kyynisenä siitä että se ainakaan nykyisessä NHL-seurassaan tapahtuisi. Selkeä pakiston runkopuolustaja joka tapauksessa jatkossakin.
Noah Hanifin
- Hanifin ostettiin kesällä isossa kaupassa piristämään ummehtunutta pakistoa, muttei kyennyt aivan viime kauden veroisiin mainetekoihin vaikka peliaika kasvoi uran selvästi suurimmaksi. Otti kuitenkin lopulta haltuunsa pakistoni ykkösvaltikan, osittain sen vuoksi että alakerrasta kärkikaverit vain yksinkertaisesti puuttuvat. Täytti tonttinsa eli oli ehdoton vahvistus puolustuspäähän ja vakiinnutti paikkansa hyvänä yleispuolustajana uran toiseksi parhaalla kaudella. Ikää on vasta 26 vuotta joten huippua ei ole välttämättä vielä edes saavutettu, hyvä top4-pakki Coloradon mahdolliselle uudelle tulemiselle useiksi vuosiksi eteenpäin. Ei esittänyt erikoisuuksia joten tämän ylemmäs ei nyt tällä erää kiivetty, odotan Hanifinilta napsua parempaa jatkossa.
Keegan Kolesar
- Tuli täsmähankintana vuodenvaihteessa tuomaan apua ilmeisimpään puutteeseen, eli taklauksiin. Sitä todellakin saatiin, koska nousi vain 27 pelin otannalla yhden taklauksen päähän pelaajistoni koko kauden taklaustilaston toisesta sijasta, jaetulle kolmannelle sijalle. Yleispelaaminenkin koheni kun keväällä, jäi kuitenkin koko kauden otannalla hieman viime kaudesta. Ikää vasta 26 vuotta ja sopimustakin pari seuraavaa kautta, tulee ottamaan spesialistina näillä esityksillä kokoonpanopaikan joukkueesta jatkossakin. Toivottavasti raskas pelitapa ei johda isompiin loukkaantumisiin, on toistaiseksi pysynyt yllättävän hyvin pelikuntoisena läpi pitkien kausien.
Jordan Kyrou
- Viime kauden hyökkäyksen ykkösveturi Kyrou laittoi taas tehollisesti laulamaan ja tuloksena lähes 40 maalia ja yli 70 pistettä. Maaliennätys rytisi reippaasti rikki ja kasvanut yv-aika tuotti tulosta. Kuitenkin se fakta että parilla napsulla viime kaudesta kasvanut rooli ei tuottanut uutta potentiaalin edellyttämää piste-ennätystä (80-90 pisteen haarukkaan) ja useasti kuullut raportit pitkin kautta että suorittaminen on ollut onnetonta puolustussuuntaan/kiekottomana (tämän vahvistavat myös edistyneet tilastot), jää Kyroun kaudesta jopa lievä pettymyksen maku suuhun. Koska Kyrou on puhtaasti pistetykki, kauden aikana oli alussa ja välissä pari jaksoa kun joukkueeni olisi pärjännyt paremmin farmittamalla Kyroun, miinuksia sateli sen verran railakkaasti. Niinpä mies löytyy paria laaria alempaa mitä viime kaudella, en kuitenkaan voi toisaalta Coloradon maalipörssin ykköstä ja pistepörssin kakkosta olla pistämättä positiivisen puolelle menevään lokeroon. Iso vuosia kestävä sopimus on kourassa, ensi kaudella kokonaisvaltaisen pelin on parannuttava ja odotan Kyroulta suoritusta että minulla olisi ainakin yksi pelaaja NHL-pistepörssin 20 parhaan joukossa (johon herralla on kaikki eväät).
Esa Lindell
- Lindell otettiin täsmävahvistukseksi korvaamaan enemmän ikääntyneitä peruspuolustajia ja tavoitteet saavutettiin. Oli luottomies paikallaan ja helppo pitää koko kauden kokoonpanossa. Ei harpannut eteenpäin millään mittarilla ja taklauspuoli jäi odotetusta piippuun, mutta olisi hyvin voinut olla asteen ylemmässä lokerossa. Positiivinen erityismaininta +29 tehotilastosta, jolla joukkueen paras.
Jake McCabe
- Samat sanat mitä Lindellistä, hoiti tonttinsa varmasti ja aiheutti enemmän iloa kuin hampaiden kiristystä. Upea kausi Chicagossa kääntyi fantasymielessä hieman laskuun paremmassa Toronton joukkueessa pelaajasiirron jälkeen, ja piste-ennätys rikkoontui lopulta vain vaivoin. Jos säilyttää tasonsa jatkossakin ja pysyy ehjänä, ei mitään ongelmia mahtua puolustukseen myös tulevalla kaudella.
Tasollaan / meh:
Oliver Bjorkstrand
- Bjorkstrand oli tämän kategorian pelaajista eniten tyrkyllä jopa yhtä pykälää ylemmäs. Vaikeahko alkukausi ja onnistumisten puute uudessa seurassa kuitenkin sai kokonaisuuden näyttämään vähän valjulta, varsinkin managerin odotuksiin (ja korkeahkoon maksuun pelaajakaupassa) peilattuna upean viime kauden jälkeen. Löysi keväällä Tolvasen kanssa kemian ja oli 20 maalilla ja 45 pisteellä + kelvollisella 10 yv-pisteellä hyvä tukipelaaja, napsu ensi kaudella paremmaksi ja puhutaan onnistumisesta.
Alexander Edler
- Tuli kaupanpäällisenä Laughton-kaupassa offseasonilla ja täytti paikkansa depth-pakkina. Mahtui 28 ottelussa kentälle eikä esittänyt mitään erikoista, muttei myöskään ollut haalariosastolla mikään turhake. Lähetettiin eteenpäin matalaan varausvuoroon jotta veteraanikiintiötä saisi siivottua ja koska 14 vuotta nuorempi Tim Berni osoitti korvaavansa Edlerin täysin jo tämän kauden osalta.
Oliver Ekman-Larsson
- Voisi periaatteessa olla lokeroa alempanakin, koska yksittäisiä välähdyksiä lukuunottamatta oikein mitään ei tapahtunut. Pysytteli kuitenkin pisteiden osalta pakistoni kärkipäässä aina helmikuun puolivälissä kauden päättäneeseen loukkaantumiseen asti. Tämä yhdistettynä siihen että odotukset olivat muutenkin laskeneet, "meh" on hyvä kuvaus kaudesta. Toivottavasti virtaa vielä jatkossa NHL-puolustajaksi ja tappelemaan Coloradon kokoonpanopaikoista, sikäli iloinen asia kuitenkin huomata se että puolustukseni ei ole enää juuri missään määrin riippuvainen OEL:stä.
Brett Kulak
- Tuli halvalla helmikuussa tukemaan puolustuksen loukkaantumistilanteita ja aloittikin ihan pirteästi. Taantui lopulta kokoonpanon ulkopuolelle koska ei esittänyt millään osa-alueella mitään erityistä. Uusi hyvä Derek Forbort joukkueeseen joka on mukava heittää kentälle kun tarve vaatii, kaikkien ollessa terveenä haasteita mahtua kokoonpanoon.
Jonathan Toews
- Seuran kaikkien aikojen ensimmäinen kenttäpelaajavaraus näytti piristymisen merkkejä edelliskauteen nähden ja teki ihan kelpo tulosta heikossa Chicagossa varsinkin ylivoimalla. Fyysisen pelaamisen totaalinen puute ja korkea miinuspotentiaali ajoivat miehen aika ajoin farmiin. Vanhat pitkäaikaiset terveysmurheet nostivat päätään ja huolestunut manageri kauppasi miehen ennen siirtotakarajaa nuorennusleikkauksen nimissä peläten uran jatkon puolesta. Huikea ja pitkä ura Coloradossa päättyi tylysti, mutta paikka CAHOF:ssa on saletti kun NHL:n puolella pelit on pelattu. Kaikenkaikkiaan kauden haikein hetki ja end of an era.
Alakanttiin:
Max Comtois
- Viime kaudelta yksi pykälä ylöspäin, mutta ei todellakaan peliesitysten takia vaan siksi että odotukset olivat huomattavasti maltillisemmat. Paljon ei vaadittu, sitäkään vähää ei oikein saatu. Pelasi jopa viime kautta huonomman kauden, ottaen huomioon että oli nyt kuitenkin keskimäärin ehjemmässä kunnossa. Peliaika ja rooli putosi entisestään. Comtoisin tulevaisuus, hyödyllisyys ja potentiaali on minulle tällä erää joukkueen suurin mysteeri, jotenkin kuitenkin tuntuu että ura olisi käännettävissä parempaan suuntaan enää vain NHL-seurasiirrolla johonkin toiseen joukkueeseen pois Ducksista. Ikää ei ole vieläkään kuin hieman päälle 24, joten kehittymisen varaa on edelleen.
Andrew Copp
- Parina viime vuonna hienosti onnistunutta ja uudelle tasolle noussutta Coppia kohtaan odotukset kasvoivat entisestään, kun siirtyi vapailta markkinoilta Detroitiin monivuotisen lapun kera ja rooliakin oli lähtökohtaisesti hyvin tarjolla. Homma meni kuitenkin ihan kelvollisista tehopisteistä huolimatta alakanttiin: Ahkera laukominen jäi johonkin ja siitäkään pienemmästä määrästä sisään ei tahtonut mennä millään, josta tuloksena alhaisin maalimäärä sitten kauden 17-18 ja huomattavasti pienemmän roolin. Ylivoimalla ei myöskään vastuusta huolimatta tapahtunut oikein mitään. Copp jäikin koko kauden mittapuulla kokoonpanon rajamailla sinnittelevän pelaajan rooliin kokoonpanossani ja vieraili useita kertoja jopa farmin puolella. Useita putkia kun ei tuntunut tapahtuvan oikein mitään. Toivottavasti tämä ei ole Coppin tapauksessa uusi normaali, vaan ensi kaudella otettaisiin taas se pykälä ylöspäin sille totutun hyvälle perustasolle ja nousu takaisin Coloradon tärkeäksi tukipelaajaksi depth-hyökkääjän sijasta.
Conor Garland
- Garlandin osalta voitaisiin hyvin myös kysyä että oliko vaan tasollaan. Mutta manageri odotti napsun parempaa viime kaudesta, lopputuloksena peliaika tippui 1,5 minuuttia / peli ja tehot laskivat aavistuksen. Laukoi paljon vähemmän mitä koskaan aiemmin elämässään, joten vähän huolestuttaa jääkö maalintekopotentiaali lopulta hyödyntämättä ja kasvaako Garlandista koskaan säännöllinen 20 maalin ja 50 pelaajan kaveri. Ylivoimalla iso harppaus eteenpäin viime kauteen nähden. Jotenkin homma on nyt jäänyt hieman piippuun parina kautena putkeen, katsotaan tapahtuuko sitä vielä tässä kolmen seuraavan kauden aikana mitä lappua on jäljellä. Potentiaalinen kaupattava kaveri NHL:n puolella, Coloradon puolella taas ei ole kovin montaa kaveria varaa päästää lisää ohi, että aletaan olla keskusteluissa mahtuuko kokoonpanoon vai ajautuuko keskimääräistä kovemmaksi loukkaantumisten paikkaajaksi.
Mathieu Joseph
- Comtoisin jälkeen kentän suurin pettymys, sen verran hyvin Ottawassa viime kaudella alkoi ja rooli kasvoi Tampa Bayn säännöllisestä nelosketjuilusta top-9 hyökkääjäksi alkukaudella ja muutenkin välillä. Kun juuri mitään ei tapahtunut varsinkaan maalintekosektorilla, taantui liian usein Ottawassakin takaisin nelosketjuun. Oli myös lähes kolmasosan kaudesta sairastuvalla. Coloradossa näillä vajaan 20 pinnan suorituksilla ollaan auttamatta ilman loukkaantumisia farmissa istumassa ja se olikin puolet ajasta ehjänä ollessaan realismia. Sorvattiin ennen viime kautta neljän kauden lappu kolmosketjun pelurin palkalla, jännä nähdä mikä on tulevaisuus jos otteet ei hieman parane.
Surkea esitys:
Jacob Markström
- Jopa ylivoimaisesti kauden suurin pettymys. Viime kauden MVP sukelsi kaikilla osa-alueilla. Vain 4 starttia vähemmän, mutta voittoja 14 vähemmän, nollapelit tippuivat yhdeksästä yhteen, torjuntoja oli noin 250 vähemmän mutta silti kiekkoja meni selän taakse 30 enemmän. Sanomattakin selvää että torjuntaprosentti ja GAA sukelsivat myös roimasti. Koko NHL-Flames vajosi divarivoittajasta pudotuspelien ulkopuolelle, mutta Markström saattoi olla yksittäinen suurin syy siihen. Ensi kaudella ei voi kuin parantaa, saa nähdä mitä miehelle käy Dan Vladarin ja Dustin Wolfin painostaessa tiukasti peliajasta. Pudotuspelisarjoja ei Coloradossa helpolla voiteta jatkossa Markströmin tason maalivahtisuorituksella, joten täytyy toivoa jotta mies olisi vielä jonkin aikaa hyödyllinen. Muussa tapauksessa maalivahdin etsintä Oettingerin kaveriksi lienee ensi kauden isoimpia prioriteetteja.
-------------
Ei luokiteltu liian vähäisen otannan takia:
Tim Berni, Jack Drury, Ridly Greig, Nico Sturm, Jarred Tinordi, Gabriel Vilardi
Olivat lisäksi mukana 1-5 peliä ylhäällä, kaupattu/pudotettu pois:
Rourke Chartier, Justin Danforth, Vinnie Hinostroza, Brett Seney, Jaxson Stauber, Anthony Stolarz
Ilolla seurattu lyhyitä NHL-komennuksia Coloradon kauden ollessa ohi:
Thomas Bordeleau, Thomas Harley, Jackson LaCombe
Kauppoja tuli tehtyä kaudella 22-23 enemmän kuin vuosikausiin, yhteensä jopa 17 kappaletta. Tällä kertaa joukkue selvästi vahvistui samalla, ajatuksena kuitenkin että käyrä osottaisi ylöspäin myös tulevaisuuden osalta. 2014 ja 2015 ykköskierrosten varausvuorot lähtivät eteenpäin mutta niillä ei kuitenkaan varsinaisia uransa ehtoopuolella olevia "proven talenteja" hankittu tilalle. Joukkueen kantavat pelaajat olivat käytännössä samat mitä vuosi sitten, hyökkäyksen tukipelaajisto koheni huomattavasti ja pakisto koki isomman remontin. Eteenpäin myös sillä osastolla sekä ikäasioissa että tehokkuudessa, vaikka selkeä ykkösparin puolustaja puuttuu edelleen. Osa vanhemmasta väestä siivottiin rebuildin nimissä. Ohessa yhteenveto siirroista pelaavan kokoonpanon osalta (huomioitu tulleissa vain ne jotka ovat edelleen tiimissä):
Hyökkäys
+ Casey Mittelstadt, Oliver Bjorkstrand, Gabriel Vilardi, Keegan Kolesar, Jack Drury
- Jonathan Toews, Conor Sheary, Scott Laughton, Brett Leason, Laurent Dauphin, Alex Formenton
Puolustus
+ Noah Hanifin, Esa Lindell, Brett Kulak, Jarred Tinordi, Tim Berni
- Jake Muzzin, Derek Forbort, Mike Reilly, Calvin de Haan, Scott Perunovich
Lähtijöistä Laughton, Sheary ja ehkä Forbort olisivat vahvistaneet tämän kauden joukkuetta. Toews siirtyi pois niin myöhään että se ei vielä tätä kautta heikentänyt mitenkään. Yhteenvetona onnistuin saamaan jotain järkevää tilalle pelaajista joita pidin riskeinä, ja nämä ennakkoaavistukset pitivätkin monen kohdalla ihan paikkansa (Formenton, Muzzin, Reilly). Perunovich on mahdollisesti iso menetys alakertaan mutta ehjänä pysyminen on hänen osaltaan liian isolta tuntuva haaste. Maalivahtiosastolla mentiin samoilla, Anthony Stolarz kävi hetken kääntymässä vain tullakseen kaupatuksi eteenpäin. Prospektipuolelta oleellisimmat lähtijät olivat Jay O'Brien, Luke Tuch ja Kasper Simontaival, tilalle on tullut pelaajia sinne osastolle ainoastaan vapaista. Mikään oleellinen ei kuitenkaan muuttunut. Omalta prospekti-linjastolta Wyatt Johnston pelasi itselleen vakituisen pelipaikan, Ridly Greig kävi kokeilemassa vähän enemmän, Thomasit Bordeleau sekä Harley pääsivät irti kun oma kausi oli jo paketissa ja varauksista Jackson LaCombe debytoi NHL-tasolla täyden opistorupeaman jälkeen.
Tässä jotain vertailumittareita, jotka osaltaan vahvistavat eteenpäin menon. Yli 90 pisteen kärkihevoset loistavat edelleen poissaolollaan (parhaat sijalla 37. ja 40.), menestysodotukset nojaavatkin kärkiosaamisen sijaan siihen että Coloradossa olisivat liigan parhaimmat kokoonpanon viimeiset lenkit. Viime kauden heikot lenkit maalit ja yv-pisteet suurimmat kohentujat, taklauksissa on taas otettu kosolti takapakkia.
Kausi 22-23 vs 21-22 (vähintään mainittu numeroarvo):
70 pisteen pelaajat 2 vs 1
60 pisteen pelaajat 5 vs 1
50 pisteen pelaajat 8 vs 6
40 pisteen pelaajat 13 vs 9
30 maalin pelaajat 3 vs 0
20 maalin pelaajat 10 vs 5
40 syötön pelaajat 4 vs 1
30 syötön pelaajat 11 vs 6
20 yv-pisteen pelaajat 4 vs 0 (jopa yksi 30 yv-pisteen pelaaja)
10 yv-pisteen pelaajat 11 vs 7
200 vedon pelaajat 3 vs 3
100 taklauksen pelaajat 9 vs 13
100 blokin pelaajat 6 vs 3
50 jäähyminuutin pelajaat 6 vs 6
Viime kaudelta tuttu pelaaja-pelaajalta läpikäynti: Pelaajat eri lokeroissa onnistumisen tason mukaan, ja sen sisällä keskenään aakkosjärjestyksessä. Puhukoot selvitykset puolestaan.
Selkeät onnistujat:
Jamie Benn
- Benn tuli ryminällä takaisin parhaalle tasolleen 33-vuotiaana, se on myönnettävä. Odotukset olivat kärkipelaajieni takana hyvänä tukirouhijana, 20 maalia ja 50 pinnaa siinä sivussa. Lopputuloksena Coloradon MVP-pokaali: yli 30 maalia, lähes 80 pistettä ja 30 yv-pistettä. Ihan kauden alkuun aprikoitiin että tuleekohan tästä enää mitään, mutta sitten alkoi tulosta tulla niin tutkapari-Johnstonin kanssa tasakentällisin kuin ykkös-yv:llä. Haalarihommissa mentiin alaspäin vaan ei haittaa pätkääkään, mielummin näkee miehen ratkomassa pelejä kuin tappelemassa. En uskalla kuvitella että Benn enää urallaan moiseen uudestaan pystyisi, mutta nautitaan nyt tästä kovasta tasonnostosta ja toivotaan parasta jatkoakin ajatellen.
Wyatt Johnston
- Kylmät numerot eli joukkueen pistepörssin 14. sija ja maalipörssin 9., eivät vielä itsessään nosta selkeisiin onnistujiin. Mutta sitten kun peilataan siihen että jo pelipaikan nappaaminen AHL-kelpaamattomana oli 19-vuotiaalta Johnstonilta kova suoritus ja lopulta pelasi joukkueensa jokaisen runkosarjapelin tehden NHL-tulokkaiden maalitilaston kärkilukemia yli 20 osumalla, oli se roimasti odotuksiin nähden yläkanttiin. Ensimmäinen tällä vuosituhannella syntynyt joukkueessani säännöllisesti Coloradossa kokoonpanoon mahtunut pelaaja, jo oli aikakin. Jäitä on pidettävä vähän hatussa, mutta nimenomaan Johnstoniin kohdistuvat nyt tulevaisuudessa ne odotukset että joukkueestani löytyisi pidemmän tauon jälkeen ihan niitä pistepörssin kärkisijoja kolkutteleva vähintään 80-90 pisteen pelaaja, väylä on nyt auki mihin tahansa.
Travis Konecny
- Oli pitkiä aikoja heikon NHL-Flyersin ylivoimainen ykkösmies ja näytti että viime kausi ei ole se herran oikea taso. Jossain kohtaa näytti jo että 40 maalia ja 80 pistettä voisi olla realismia ja Konecny vaikutti selvältä joukkueeni ykköstykiltä, mutta loukkaantumisten takia menetetyt 22 peliä estivät lopulta esimerkiksi uudet komeat yhden kauden piste-ennätykset. Maaliennätys tuli siitä huolimatta ja Konecny teki 20 peliä pienemmällä otannalla kaikkea mahdollista enemmän edelliskauteen nähden. On valmis ottamaan Kyroun kanssa ykköspyssyn vastuun ryhmäni monivuotisilta, jo 30-vuotiailta runkopelaajilta.
Jake Oettinger
- Oettinger avasi kauden tyrmäävästi ja näytti jo siltä että jopa Vezina-kausi on mahdollinen. Otti lopulta odotusten mukaisen tonttinsa joukkueen selkeänä ykkösmaalivahtina. Väsähti hieman jossain välissä otteluruuhkan ja Starsin heikomman hyökkäysvaiheen aikana, ja hävisi aivan liian monta peliä 60 minuutin jälkeen (11 kappaletta vs viime kauden 1). Joukkueeni toisen maalivahdin sukeltaessa paikkasi tilannetta sen verran hyvin että nippanappa selviytyy mukaan tähän ensimmäiseen osioon vaikkei seuraavakaan olisi vääryys, ihan jo sillä että tärkeimmällä yksittäisellä panoksella hilasi Coloradon runkosarjan voittoon sekä toimitti myös tilastollisesti uransa parhaan kauden.
Onnistujat:
Viktor Arvidsson
- Arvidsson jatkoi siitä mihin viime kaudella jäi ja kolkutteli taas omasta parasta tasoaan joka lienee siinä 30 maalin ja 60 pisteen paikkeilla. Pysyi nyt jopa edelliskautta paremmin terveenä pelaten reilut 10 ottelua enemmän. Huikein petraus ylivoimalla, jossa kunnon onnistuminen nyt ensimmäistä kertaa urallaan: 15 pistettä enemmän viime kauteen nähden vaikka yv-aika väheni keskimäärin puoli minuuttia per ottelu, erittäin kova suoritus. Luottosoturi myös ensi kaudella, jonka jälkeen NHL-sopimus katkolla.
Logan Couture
- Ei Bennin veroinen superonnistuminen, mutta tämä kausi jää mieleen ennen kaikkea siitä että vuosien ykköstykit olivat vielä näin yllättäen 22-23 niitä ykkösmiehiä ja Couture säesti siinä asiassa hienosti. Pysyi kunnossa ja venyi yli 25 maalin ja jopa lähelle 70 pistettä, joka Couturen tapauksessa tarkoittaa ihan uran huippulukemia vaikka mittarissa on jo 34 vuotta. Taklaus- ja blokkitilastot myös uran parhaita. Ainoa heikkous on karmea plusmiinus-lukema, mutta sekin selittyy enimmäkseen Sharksin heikolla NHL-joukkueella. Samat sanat kuin Bennin osalta, tästä on hankala kuvitella enää ensi kaudeksi parempaa joten nautitaan siitä mitä on saatu.
Casey Mittelstadt
- Mittelstadt tuli joukkueeseen kesällä kaupan kylkiäisenä ja olin jopa valmis luovuttamaan herran suhteen ennen peliäkää saadakseni jotain itselleni mieluisaa tilalle. Vaihtoarvo oli kuitenkin pohjissa ja Mittelstadt päätyi viettämään kauden Coloradon riveissä. Tuloksena ylivoimaisesti uran paras kausi ja kaikki piste-ennätykset uusiksi, näytti nyt viimeistään että pystyy toimimaan NHL:ssä tulosroolissa. Väläytteli loppukaudesta jopa maalintekijyyttä ainaisen syöttämisen sijaan. Ylitti kaikki odotukset jonka vuoksi mietin pitkään herran sijoittamista jopa ensimmäiseen karsinaan. Mutta koska tehokaudet tulivat ryppäissä, ja niiden vastapainoksi turhautti manageria keskimääräistä enemmän olemalla isompia pätkiä vahingollinen seuralle ja tekemällä lähinnä miinusta heikon puolustuspelin voimalla (Buffalon sukelluksen ruumillistumia ja vietti aikaa jopa Coloradon farmissa kohtuullisen paljon), tämä lokero tuntui oikeammalta. Puhutaan edelleen vasta 24-vuotiaasta kaverista, ensi kausi on iso näytön paikka mihin kohtaan se todellinen taso sijoittuu, siltasopimuskin on katkolla. Erityismaininta huikeasta kauden lopetuksesta.
Jamie Oleksiak
- Oleksiakilta odotin ennen kauden alkua lähinnä isoa taklausvastuuta Brandon Tanevin lähdön jälkeen ja siltä se isosti alkukauden osalta näyttikin. Loukkaantui sitten marraskuussa jonka jälkeen oli tovin melko hukassa ja samanlainen fyysinen ote hiipui koko loppukauden ajaksi. Sen sijaan laittoi omat maali- ja piste-ennätykset selkeästi uusiksi, ja pelasi kauden jolloin managerilla ei ollut ongelmia pistää miestä jatkuvasti pelaamaan, tietäen että herra ei petä. Tämän tason jos onnistuu säilyttämään myös jatkossa, on 5-7 puolustajan kokoonpanopaikka lukittuna tulevalla kaudellakin vaikka kaikki olisivat ehjinä.
Justin Schultz
- Viime kauden puolustajiston isoimpiin pettymyksiin kuuluneen Schultzin kausi oli tällä kertaa huomattavasti parempi, seurasiirto NHL-Krakeniin teki selkeästi hyvää. Alkukausi jopa loistava ja odotukset saattoivat managerilla kasvaa hieman kohtuuttomiksi. Ongelmana edelleen että alun jälkeen väläytteli ajottain, mutta oli usein myös se turhauttava oikein-mitään-tekemätön vastustajan maalien aikana kentällä oleva Schultz, joka ansaitsee farmituksen. Kaikenkaikkiaan nyt saatiin sitä mitä joskus aikanaan kaupalla haettiin, yli 30 pistettä ja yv-onnistumisia pakistossa keskimääräistä enemmän (oli lopulta puolustajistani jopa selvästi paras tällä osa-alueella vaikkei paikkaansa ykkös-yv:ssä onnistunutkaan säilyttämään). Uran parhaimpia kausia josta palkitaan nyt onnistuneiden laarilla, harmi että se ei oikein tämän enempää enää tässä iässä tule tarkoittamaan ja käyrä kääntyy ensi kaudella herkästi taas laskuun, koska ei ole ikinä ollut kovin tasainen suorittaja.
Reilly Smith
- Jos Schultz sai äsken rapaa tasaisuuden puutteesta, Smith näytti jälleen kerran olevansa se kaikkea tekevä joukkueen tasaisin puurtaja. Ei loista millään osa-alueella, mutta on hyvä kaikessa. 26 maalia ja 56 pistettä ovat Smithin katon mukaisia suorituksia ja jos niihin vielä 32-vuotiaana kykenee, ei kausi voi olla kuin onnistunut. Viimeisteli ylivoimalla enemmän mitä aikoihin ja kirsikkana kakun päälle vielä 4 av-maalia. Ei viettänyt sairastuvalla läheskään samoja aikoja mitä viime kaudella joten määrällisesti asioita tapahtui paljon enemmän edelliskauteen nähden. "Raili" Smith ei tule kärkihyökkääjäni olemaan jatkossakaan, mutta jos minulla on tälläisiä kavereita laittaa ns. kolmosketjuun niin sen suhteen ei tarvitse kriiseistä kärsiä.
Vincent Trocheck
- Viime vuonna Trocheck sai tylysti kyseenalaisen kunnian sinänsä ihan hyvillä tehoilla olla pettymysten laarissa, ja vastasi nyt kritiikkiin nitistämällä 60 pisteen rajan rikki, parantamalla ylivoimalla ja säilyttäen vielä samalla tasonsa joukkueen kärkitaklaajana. Maalimäärät tipahtivat aavistuksen suhteessa edellisiin kausiin, enemmänkin oli tarjolla. Räiski pisteitä useimmiten ryppäissä jos niitä oli tullakseen, joten tietynlainen tasaisuus uupui koko kauden. Siirto kesällä Rangersiin näyttää kuitenkin tuoneen Trocheckille uutta virtaa ja toivottavasti samanlainen meininki jatkuu tulevinakin kausina, tärkeitä palasia hyökkäyksessä edelleen vaikka 30-vuotispäivät kolkuttelevat jo oven takana.
Siinä ja siinä onnistujat / positiivisen puolelle:
Nic Dowd
- Dowdin kausi oli kaksijakoinen: Alkupuolella jatkuvasti yläkanttiin, ns. secondary scoringia riitti ja toimitti myös haalariosastolla jatkuvasti joukkueen kärkitason suorituksia. Tammikuussa kuukaudeksi sairastuvalle eikä enää palannut samalle ylisuorituksen tasolle millään mittarilla paluunsa jälkeen vaan jäi statistin rooliin. Kokonaisuutena maali ja piste-ennätykset rikkoutuivat niukasti ja teki suurinpiirtein sellaisen kauden kun odotuksissa oli. Hyvä depth-härkä, mutta vaikeuksia mahtua tulevaisuudessa kokoonpanoon ellei toimita tämän vuoden syksyn veroisia asioita.
Samuel Girard
- Girard meni vaikean viime kauden jälkeen eteenpäin, hoiti kotiin niukasti piste-ennätyksensä ja nousi todella vaikean alkukauden suosta parhaiden pakkieni joukkoon. Odotukset siitä mihin mies pystyy, jäivät jo toista kautta putkeen täyttymättä. Vieläkin mietityttää, onko Girardista ottamaan fantsymielessä sitä yhtä ylimääräistä napsua, jollaista viitettä nähtiin jo 20-21 kaudella, ja nousua 50 pisteen yv-pakiksi. Nähtäväksi jää, hieman kyynisenä siitä että se ainakaan nykyisessä NHL-seurassaan tapahtuisi. Selkeä pakiston runkopuolustaja joka tapauksessa jatkossakin.
Noah Hanifin
- Hanifin ostettiin kesällä isossa kaupassa piristämään ummehtunutta pakistoa, muttei kyennyt aivan viime kauden veroisiin mainetekoihin vaikka peliaika kasvoi uran selvästi suurimmaksi. Otti kuitenkin lopulta haltuunsa pakistoni ykkösvaltikan, osittain sen vuoksi että alakerrasta kärkikaverit vain yksinkertaisesti puuttuvat. Täytti tonttinsa eli oli ehdoton vahvistus puolustuspäähän ja vakiinnutti paikkansa hyvänä yleispuolustajana uran toiseksi parhaalla kaudella. Ikää on vasta 26 vuotta joten huippua ei ole välttämättä vielä edes saavutettu, hyvä top4-pakki Coloradon mahdolliselle uudelle tulemiselle useiksi vuosiksi eteenpäin. Ei esittänyt erikoisuuksia joten tämän ylemmäs ei nyt tällä erää kiivetty, odotan Hanifinilta napsua parempaa jatkossa.
Keegan Kolesar
- Tuli täsmähankintana vuodenvaihteessa tuomaan apua ilmeisimpään puutteeseen, eli taklauksiin. Sitä todellakin saatiin, koska nousi vain 27 pelin otannalla yhden taklauksen päähän pelaajistoni koko kauden taklaustilaston toisesta sijasta, jaetulle kolmannelle sijalle. Yleispelaaminenkin koheni kun keväällä, jäi kuitenkin koko kauden otannalla hieman viime kaudesta. Ikää vasta 26 vuotta ja sopimustakin pari seuraavaa kautta, tulee ottamaan spesialistina näillä esityksillä kokoonpanopaikan joukkueesta jatkossakin. Toivottavasti raskas pelitapa ei johda isompiin loukkaantumisiin, on toistaiseksi pysynyt yllättävän hyvin pelikuntoisena läpi pitkien kausien.
Jordan Kyrou
- Viime kauden hyökkäyksen ykkösveturi Kyrou laittoi taas tehollisesti laulamaan ja tuloksena lähes 40 maalia ja yli 70 pistettä. Maaliennätys rytisi reippaasti rikki ja kasvanut yv-aika tuotti tulosta. Kuitenkin se fakta että parilla napsulla viime kaudesta kasvanut rooli ei tuottanut uutta potentiaalin edellyttämää piste-ennätystä (80-90 pisteen haarukkaan) ja useasti kuullut raportit pitkin kautta että suorittaminen on ollut onnetonta puolustussuuntaan/kiekottomana (tämän vahvistavat myös edistyneet tilastot), jää Kyroun kaudesta jopa lievä pettymyksen maku suuhun. Koska Kyrou on puhtaasti pistetykki, kauden aikana oli alussa ja välissä pari jaksoa kun joukkueeni olisi pärjännyt paremmin farmittamalla Kyroun, miinuksia sateli sen verran railakkaasti. Niinpä mies löytyy paria laaria alempaa mitä viime kaudella, en kuitenkaan voi toisaalta Coloradon maalipörssin ykköstä ja pistepörssin kakkosta olla pistämättä positiivisen puolelle menevään lokeroon. Iso vuosia kestävä sopimus on kourassa, ensi kaudella kokonaisvaltaisen pelin on parannuttava ja odotan Kyroulta suoritusta että minulla olisi ainakin yksi pelaaja NHL-pistepörssin 20 parhaan joukossa (johon herralla on kaikki eväät).
Esa Lindell
- Lindell otettiin täsmävahvistukseksi korvaamaan enemmän ikääntyneitä peruspuolustajia ja tavoitteet saavutettiin. Oli luottomies paikallaan ja helppo pitää koko kauden kokoonpanossa. Ei harpannut eteenpäin millään mittarilla ja taklauspuoli jäi odotetusta piippuun, mutta olisi hyvin voinut olla asteen ylemmässä lokerossa. Positiivinen erityismaininta +29 tehotilastosta, jolla joukkueen paras.
Jake McCabe
- Samat sanat mitä Lindellistä, hoiti tonttinsa varmasti ja aiheutti enemmän iloa kuin hampaiden kiristystä. Upea kausi Chicagossa kääntyi fantasymielessä hieman laskuun paremmassa Toronton joukkueessa pelaajasiirron jälkeen, ja piste-ennätys rikkoontui lopulta vain vaivoin. Jos säilyttää tasonsa jatkossakin ja pysyy ehjänä, ei mitään ongelmia mahtua puolustukseen myös tulevalla kaudella.
Tasollaan / meh:
Oliver Bjorkstrand
- Bjorkstrand oli tämän kategorian pelaajista eniten tyrkyllä jopa yhtä pykälää ylemmäs. Vaikeahko alkukausi ja onnistumisten puute uudessa seurassa kuitenkin sai kokonaisuuden näyttämään vähän valjulta, varsinkin managerin odotuksiin (ja korkeahkoon maksuun pelaajakaupassa) peilattuna upean viime kauden jälkeen. Löysi keväällä Tolvasen kanssa kemian ja oli 20 maalilla ja 45 pisteellä + kelvollisella 10 yv-pisteellä hyvä tukipelaaja, napsu ensi kaudella paremmaksi ja puhutaan onnistumisesta.
Alexander Edler
- Tuli kaupanpäällisenä Laughton-kaupassa offseasonilla ja täytti paikkansa depth-pakkina. Mahtui 28 ottelussa kentälle eikä esittänyt mitään erikoista, muttei myöskään ollut haalariosastolla mikään turhake. Lähetettiin eteenpäin matalaan varausvuoroon jotta veteraanikiintiötä saisi siivottua ja koska 14 vuotta nuorempi Tim Berni osoitti korvaavansa Edlerin täysin jo tämän kauden osalta.
Oliver Ekman-Larsson
- Voisi periaatteessa olla lokeroa alempanakin, koska yksittäisiä välähdyksiä lukuunottamatta oikein mitään ei tapahtunut. Pysytteli kuitenkin pisteiden osalta pakistoni kärkipäässä aina helmikuun puolivälissä kauden päättäneeseen loukkaantumiseen asti. Tämä yhdistettynä siihen että odotukset olivat muutenkin laskeneet, "meh" on hyvä kuvaus kaudesta. Toivottavasti virtaa vielä jatkossa NHL-puolustajaksi ja tappelemaan Coloradon kokoonpanopaikoista, sikäli iloinen asia kuitenkin huomata se että puolustukseni ei ole enää juuri missään määrin riippuvainen OEL:stä.
Brett Kulak
- Tuli halvalla helmikuussa tukemaan puolustuksen loukkaantumistilanteita ja aloittikin ihan pirteästi. Taantui lopulta kokoonpanon ulkopuolelle koska ei esittänyt millään osa-alueella mitään erityistä. Uusi hyvä Derek Forbort joukkueeseen joka on mukava heittää kentälle kun tarve vaatii, kaikkien ollessa terveenä haasteita mahtua kokoonpanoon.
Jonathan Toews
- Seuran kaikkien aikojen ensimmäinen kenttäpelaajavaraus näytti piristymisen merkkejä edelliskauteen nähden ja teki ihan kelpo tulosta heikossa Chicagossa varsinkin ylivoimalla. Fyysisen pelaamisen totaalinen puute ja korkea miinuspotentiaali ajoivat miehen aika ajoin farmiin. Vanhat pitkäaikaiset terveysmurheet nostivat päätään ja huolestunut manageri kauppasi miehen ennen siirtotakarajaa nuorennusleikkauksen nimissä peläten uran jatkon puolesta. Huikea ja pitkä ura Coloradossa päättyi tylysti, mutta paikka CAHOF:ssa on saletti kun NHL:n puolella pelit on pelattu. Kaikenkaikkiaan kauden haikein hetki ja end of an era.
Alakanttiin:
Max Comtois
- Viime kaudelta yksi pykälä ylöspäin, mutta ei todellakaan peliesitysten takia vaan siksi että odotukset olivat huomattavasti maltillisemmat. Paljon ei vaadittu, sitäkään vähää ei oikein saatu. Pelasi jopa viime kautta huonomman kauden, ottaen huomioon että oli nyt kuitenkin keskimäärin ehjemmässä kunnossa. Peliaika ja rooli putosi entisestään. Comtoisin tulevaisuus, hyödyllisyys ja potentiaali on minulle tällä erää joukkueen suurin mysteeri, jotenkin kuitenkin tuntuu että ura olisi käännettävissä parempaan suuntaan enää vain NHL-seurasiirrolla johonkin toiseen joukkueeseen pois Ducksista. Ikää ei ole vieläkään kuin hieman päälle 24, joten kehittymisen varaa on edelleen.
Andrew Copp
- Parina viime vuonna hienosti onnistunutta ja uudelle tasolle noussutta Coppia kohtaan odotukset kasvoivat entisestään, kun siirtyi vapailta markkinoilta Detroitiin monivuotisen lapun kera ja rooliakin oli lähtökohtaisesti hyvin tarjolla. Homma meni kuitenkin ihan kelvollisista tehopisteistä huolimatta alakanttiin: Ahkera laukominen jäi johonkin ja siitäkään pienemmästä määrästä sisään ei tahtonut mennä millään, josta tuloksena alhaisin maalimäärä sitten kauden 17-18 ja huomattavasti pienemmän roolin. Ylivoimalla ei myöskään vastuusta huolimatta tapahtunut oikein mitään. Copp jäikin koko kauden mittapuulla kokoonpanon rajamailla sinnittelevän pelaajan rooliin kokoonpanossani ja vieraili useita kertoja jopa farmin puolella. Useita putkia kun ei tuntunut tapahtuvan oikein mitään. Toivottavasti tämä ei ole Coppin tapauksessa uusi normaali, vaan ensi kaudella otettaisiin taas se pykälä ylöspäin sille totutun hyvälle perustasolle ja nousu takaisin Coloradon tärkeäksi tukipelaajaksi depth-hyökkääjän sijasta.
Conor Garland
- Garlandin osalta voitaisiin hyvin myös kysyä että oliko vaan tasollaan. Mutta manageri odotti napsun parempaa viime kaudesta, lopputuloksena peliaika tippui 1,5 minuuttia / peli ja tehot laskivat aavistuksen. Laukoi paljon vähemmän mitä koskaan aiemmin elämässään, joten vähän huolestuttaa jääkö maalintekopotentiaali lopulta hyödyntämättä ja kasvaako Garlandista koskaan säännöllinen 20 maalin ja 50 pelaajan kaveri. Ylivoimalla iso harppaus eteenpäin viime kauteen nähden. Jotenkin homma on nyt jäänyt hieman piippuun parina kautena putkeen, katsotaan tapahtuuko sitä vielä tässä kolmen seuraavan kauden aikana mitä lappua on jäljellä. Potentiaalinen kaupattava kaveri NHL:n puolella, Coloradon puolella taas ei ole kovin montaa kaveria varaa päästää lisää ohi, että aletaan olla keskusteluissa mahtuuko kokoonpanoon vai ajautuuko keskimääräistä kovemmaksi loukkaantumisten paikkaajaksi.
Mathieu Joseph
- Comtoisin jälkeen kentän suurin pettymys, sen verran hyvin Ottawassa viime kaudella alkoi ja rooli kasvoi Tampa Bayn säännöllisestä nelosketjuilusta top-9 hyökkääjäksi alkukaudella ja muutenkin välillä. Kun juuri mitään ei tapahtunut varsinkaan maalintekosektorilla, taantui liian usein Ottawassakin takaisin nelosketjuun. Oli myös lähes kolmasosan kaudesta sairastuvalla. Coloradossa näillä vajaan 20 pinnan suorituksilla ollaan auttamatta ilman loukkaantumisia farmissa istumassa ja se olikin puolet ajasta ehjänä ollessaan realismia. Sorvattiin ennen viime kautta neljän kauden lappu kolmosketjun pelurin palkalla, jännä nähdä mikä on tulevaisuus jos otteet ei hieman parane.
Surkea esitys:
Jacob Markström
- Jopa ylivoimaisesti kauden suurin pettymys. Viime kauden MVP sukelsi kaikilla osa-alueilla. Vain 4 starttia vähemmän, mutta voittoja 14 vähemmän, nollapelit tippuivat yhdeksästä yhteen, torjuntoja oli noin 250 vähemmän mutta silti kiekkoja meni selän taakse 30 enemmän. Sanomattakin selvää että torjuntaprosentti ja GAA sukelsivat myös roimasti. Koko NHL-Flames vajosi divarivoittajasta pudotuspelien ulkopuolelle, mutta Markström saattoi olla yksittäinen suurin syy siihen. Ensi kaudella ei voi kuin parantaa, saa nähdä mitä miehelle käy Dan Vladarin ja Dustin Wolfin painostaessa tiukasti peliajasta. Pudotuspelisarjoja ei Coloradossa helpolla voiteta jatkossa Markströmin tason maalivahtisuorituksella, joten täytyy toivoa jotta mies olisi vielä jonkin aikaa hyödyllinen. Muussa tapauksessa maalivahdin etsintä Oettingerin kaveriksi lienee ensi kauden isoimpia prioriteetteja.
-------------
Ei luokiteltu liian vähäisen otannan takia:
Tim Berni, Jack Drury, Ridly Greig, Nico Sturm, Jarred Tinordi, Gabriel Vilardi
Olivat lisäksi mukana 1-5 peliä ylhäällä, kaupattu/pudotettu pois:
Rourke Chartier, Justin Danforth, Vinnie Hinostroza, Brett Seney, Jaxson Stauber, Anthony Stolarz
Ilolla seurattu lyhyitä NHL-komennuksia Coloradon kauden ollessa ohi:
Thomas Bordeleau, Thomas Harley, Jackson LaCombe