Harjoitusleirit painavat päälle ja noin kolmen viikon päästä alkaa taas tapahtua (joskin Predators ja Sharks varaslähtevät jo 7-8.10. Euroopassa). Offseasonilla tapahtui pitkälle juuri se mikä oli suunnitelmissakin, eli pakiston vahvistus hyökkäyksen kustannuksella. Jaetaan osastot ensin NHL otsikoihin kolmen pelipaikan alle ja katsastetaan lopuksi vielä potentiaaliset tulevaisuuden toivot.
Hyökkäys - kollektiivinen tasonnousu?
Hyökkäyksestä lähti (Formenton, Sheary) varmasti enemmän mitä sinne tuli (Mittelstadt, Hawryluk), mutta laajuudessa riittää edelleen sen verran että mitään hätää ei ole. Lisäksi lähes jokaisella kärkikalustoon kuuluvalla jäi sopivasti parannettavaa. En pidä realistisena että tämän kauden päätteeksi joukkueessa olisi vain yksi yli 60 pisteen hyökkääjä kuten viime kaudella. Jopa ylivoimaisesti sisäisen pistepörssin voittanut Jordan Kyrou on silti vahva suosikki samaan titteliin myös tulevalla kaudella. Kakkosviulun soittajista ainakin Couture, Garland, Konecny, Trocheck ja Arvidsson omaavat yli 60 pisteen potentiaalin ja arvioidaan että 2-3 heistä rajan myös rikkoo. Tulitukea tarjoavat alusta asti joukkuetta kannatellut veteraanikaksikko Benn-Toews, joista varsinkin jälkimmäisen odotan nostavan tasoaan ja nousevan taas vähintään 20 maalia ja 50 pistettä -tasolle. Kolmas sotaratsu Reilly Smith oli jo matkalla 55 pisteeseen kunnes loukkaantuminen ja Vegasin palkkakatto-ongelmat katkaisivat kauden kun runkosarjaa oli vielä reilu 30 prosenttia pelaamatta. Kelpo jokapaikanhöylä silti edelleen ja varmasti tekee myös vähän kaikkea tällekin kautta pelaten niin yli- kuin alivoimaa. Andrew Copp, tuo "hieman nuorempi Raili" on myös mies paikallaan ja todennäköisesti tarjoilee jopa NHL-seuranvaihdosta huolimatta siirtyessään ilonaiheita managerille ja täydentää mainiosti hyökkäyksen kymmenen kärjen.
Kaikkien ollessa kuvitteellisesti ehjänä 14 hyökkääjää lienee se tavallisin kokoonpano, ja lopuille neljälle pelipaikalle ovat varsin selkeästi tyrkyllä Laughton sekä NHL-Ottawassa jopa klinikan pystyyn pistänyt Joseph. Näiden miesten kohdalla olen tyytyväinen jo viime kauden tasoon ja terveys on isoin kysymysmerkki. Toki luulen ettei kummankaan maksimit nyt ihan vielä 30 pisteessä mene, fyysistä ja puolustusvoittoisempaa roolia pelaavina eivät kuitenkaan kanna joukkueessa sitä isointa tulosvastuuta. Dowd näytti vanhoilla päivillänsä olevan vielä ihan kunnon pelimies ja mahtuu niillä näytöillä lähtökohtaisesti ylös. Max Comtoisista en olisi vuosi sitten kuvitellutkaan puhuvani tässä lokerossa, mutta surkean viime kauden jälkeen saa taistella pelipaikastaan uudestaan. Monipuolisempana kaverina ja näyttöjä myös maalintekoon omaavana, on kuitenkin toistaiseksi melko yksipuolisen Mittelstadt - Hinostroza parivaljakon edellä, joiden tehtäväksi jää leirillä/alkukaudella antaa näyttöjä rosteripaikkoja ajatellen. Selkeä depthin depthi Hawryluk ja nuoret jo viime kaudella NHL-tuulia haistelleet Bordeleau ja Leason nostetaan ylös tarpeen vaatiessa. Myös Brett Seney on vielä viimeisenä ässänä hihassa, NHL-Chicago käy kovaa kilpajouksua sarjan viimeisestä sijoituksesta eikä tämä ainakaan huononna AHL:ssä jo taitonsa näyttäneen Seneyn osakkeita.
Rohkaisevaa:
- Tusinan verran pelaajia vetänyt viime kaudella alakanttiin, kollektiivinen joukkueelle kertautuva tasonnosto mahdollinen.
- Mahdollisia NHL-ukkoja riittää jopa parisenkymmentä, jos joku ei onnistu niin äkkiä on tulossa paremmin vetävää farmista tilalle jolloin tason lasku maltillisempi
Kysymysmerkit:
- Kuka tekee maalit? Tiimissä ei puhtaita maaliruiskuja. Viime kaudella ei ainuttakaan 30 maalin miestä, ehkä Kyrou ja Arvidsson pystyvimpiä rajaa rikkomaan.
- Heräävätkö Comtois ja Mittelstadt? Kaikki on etukäteen mahdollista ei-juuri-mistään vaikka hyökkääjistön top-9 suorituksiin.
Puolustus - Valoa pimeän tunnelin päässä?
Pakistosta oli viime kaudella haastava ilonaiheita löytää ehkä Jake McCaben ajoittaisia välähdyksiä ja ennen kaikkea ehjänä pysymistä lukuunottamatta. Noh, nyt on palattu taas päiväjärjestykseen ja McCabe missaa sekä kauteen valmistavan leirin että ainakin kuukauden kauden alusta, mahdollisesti parikin. Ei siis ennakoissa kokoonpanossa, pitäisi kyllä mahtua selkeästikin pelaavaan kuusikkoon kunnossa ollessaan.
Koska alakerta oli isoin murheenaihe, töitä on myös tehty eniten sen vahvistamiseksi. Tulijat Noah Hanifin ja Esa Lindell olisivat viime kaudella olleet käytännössä kaksi parasta puolustajaani, ja ovat selkeä vahvistus sekä kohtuullisen nuorennusleikkaus muualle kaupattuun kolmikkoon Muzzin, Forbort ja Reilly verrattuna. Pakistossa puhaltakoon nyt uudet tuulet ja vaikken varsinkaan Hanifinin usko aivan toistavan viime kauden mainetekoja, on odotuksissa joukkueen selkeää top4-pakkia useammaksi vuodeksi. Lindellistä tietää mitä saa: fyysinen puoli hoituu mainiosti ja vaikkei pisteitä nyt liukuhihnalta ropise, niitä saadaan yleensä keskimääräistä peruspakkia enemmän. Alivoimavastuuta tulee paljon ja yleensä sieltä on pari satunnaista pistettäkin kertynyt, ylivoima on oikeastaan ainoa johon Lindellin osalta ei tarvitse juuri odotuksia ladata (joskin sekään rooli ei täysi mahdottomuus tälle kautta).
Odotuksiin nähden viime kaudella heikommin suorittaneet Girard ja Ekman-Larsson täydentävät pakiston top4-osaston. Kummankin kohdalla on edelleen vähän epävarmuuksia, isoimpina se että minne Girard loukkaantumisen jäljiltään NHL-Coloradossa mahtuu ja onko OEL:stä enää juuri mihinkään. Ensinmainitun osalta kauppa johonkin muualle voisi olla toivottu piristys ainakin fantasymanagerin mielissä. Isoja ei uskalla odotella, ennemmin yllätyn sitten positiivisesti tämän parivaljakon kanssa. Hyvä asia tässä kuitenkin on nyt se etteivät ole kantamassa isointa tulosvastuuta pakistossa vaan sitä jakamaan on useampi kaveri, voivat parin napsun verran rennommin lähteä kauteen.
Justin Schultz oli viime kauden turhauttavimpia turhakkeita. Kun ei ylivoimatonttia ole isosti tarjolla, jännitettäväksi jäi vain pelätä kuinka monta miinusta sitä minäkin iltana tulee. NHL-seuran vaihtuminen Washingtonista Seattleen antaa kuitenkin uskoa paremmasta huomisesta. Voi olla jopa joukkueen kovimpia yv-pakkeja ja sitä Coloradossa toden totta kaivattaisiin. Jos jatkaa viime kauden meininkiä tai suorittaa jollain ilveellä vielä huonommin, niin farmi/kauppa lienee kohtalona. NHL-seurakaveri Oleksiak siinä rinnalla kolmosparissa hoitaa tonttinsa varmasti tehtaan takuulla keskittyen enemmän taklaamaan miestä seinälle, ei hirveitä odotuksia muualle kuin haalarihommiin mutta säännölliset hyvät minuutit lienee taas luvassa. Pelaava kuusikko on McCaben poissaolon myötä ilman yllätyksiä hyvinkin selkeä jo tässä kohtaa.
Seiskapakin paikalle onkin sitten tunkua. Löytyy nuoret jo NHL-maailmaa kosolti viime kaudella haistelleet Thomas Harley ja Scott Perunovich, on kaksi veteraanimpaa vielä katsomatonta korttia Lukas Klok ja Lawrence Pilut, sekä vielä jokerikorttina ilman sopimusta toistaiseksi oleva Calvin de Haan joka lähti NHL-Carolinan leirille kokeilemaan josko pelipaikka aukeaisi. de Haanilla tästä viisikosta kovimmat kokoonpanon täydentävän pakin näytöt koska taklaus- ja blokkaussektoreilla tapahtuu useimmiten paljon, mutta Harley saattaa ennen leirityksiä olla se varmin NHL-kokoonpanossa pelaava kaveri. Perunovich taas kovin kyky mahdollista ylivoiman viivapelaamista ajatellen. Mikäli murtautuvat ylös rymisten laajalla skaalalla, niin viimeistään McCaben tervehdyttyä 1-2 pakkia lähtee vaihtokauppayrityksiin hyökkäyksen vahvistus / varausvuoro mielessä, eihän esimerkiksi onnekkaimman skenaarion kahtatoista pakkia ole enää missään määrin järkevä hautoa mukana.
Rohkaisevaa:
- Pakisto vahvistunut sen verran että viime kauden lähes täydellinen alakulo on melko epätodennäköisesti enää tällä kaudella toistettavissa.
- Nuoret vihdoin tyrkyllä rooleihin laajemminkin kuin pelkän Girardin voimalla
- Kaiken mennessä nappiin paljon valinnanvaraa peluutuksille, pieni rohkaiseva asia, iso jos.
Kysymysmerkit:
- Missä on Hanifinin taso pidemmällä otannalla?
- McCaben ikuinen loukkaantumiskierre, tuleeko kuntoon?
- Onko OEL:stä vielä siihen mitä joskus oli? Mitä tekee Schultz?
- Tuleeko Klokista ja Pilutista muuta kuin farmijyriä?
- Saavatko Harley ja varsinkin Perunovich jalansijaa joukkueessa?
- Jatkuuko de Haanin NHL-ura ja missä?
- Vaihtaako Girard kauden aikana NHL-joukkuetta?
Maalivahdit - Tuhkimotarinalle jatkoa?
Tilanne veräjällä NHL-vahtien osalta tarkalleen vuosi sitten: Anton Hudobin, joka taistelee NHL-Dallasissa peliajasta Braden Holtbyn kanssa. Tilanne viikkoa myöhemmin: Jacob Markström - Hudobin. Tilanne kääntyi sitten vielä marraskuun puolivälistä kauden loppuun niin, että ylhäällä oli parivaljakko Markström - Jake Oettinger joka oli liigamme toiseksi paras parivaljakko, ja siivitti Coloradon runkosarjan voittoon. Pleijareissa yliluonnollisia suorituksia ei enää nähty ja virta loppui toiselle kierrokselle. Tämä osasto pelasti kuitenkin käytännössä koko Coloradon kauden joka olisi muuten voinut olla seurahistorian kehnoin sitten aloituskauden 12-13. Sanomattakin lienee selvää ettei tilanteelle tarvinut hirveästi mitään tehdä uudelle kaudelle, kahdella kiistattomalla ykkösvahdilla lähtökohdat kauteen ovat tällä osastolla enemmän kuin hyvät. Jopa vapaista hankittu Magnus Hellberg sai mielummin lähteä muualle kuin jäädä farmiin nauttimaan kolmosvahdin roolistaan.
Markström ei taatusti vedä toista samanlaista tykkikautta putkeen. Myös Calgaryn tilanne on nyt kosolti epävarmempi joukkueena mitä viime kauteen lähdettäessä. Odotettavissa silti paljon peliaikaa ja top-15 vahtisuorituksesta saa manageriportaan hyväksynnän. Mitä taas Markströmin suorittamisessa mahdollisesti viime kauteen nähden menettää, Oettingerin osalta käyrä näyttää vastaavasti ylöspäin. Viime kaudella ajoittain häikäisevät mutta turhan usein epätasaiset suoritukset on nyt hyvä hetki kääntää tasaisemmaksi huipputasoksi, siihen mihin Oettinger pystyy. Ensimmäistä kertaa kauteen ykkösvahtina lähteminen tuo toivottavasti varmuutta. Epätodelliset oikean elämän pudotuspelit antoivat jo esimakua mihin tämä mies pystyy.
Rohkaisevaa:
- Vaikkei maalivahdeilla mitään tee, tämä kaksikko voi pitää joukkueen kärkitaistossa vaikka kenttä sakkaisi.
- Markströmin ei tarvi olla niin hyvä kuin viime kaudella koska Oettinger voi vastaavasti parantaa.
Kysymysmerkit:
- Mistä tuuraajia? Salminen ryöstää kakkosvahdin paikan NHL-Jetsissä? Ylimielinen manageri kauppasi potentiaalisimman paikkaajan pois kesällä.
Nuoriso-osasto/Farmi - Ketä tyrkyllä?
Poimintoihin ei ole otettu mukaan jo ylempänä NHL-osastossa käsiteltyjä pelaajia jotka voivat aloittaa kautensa myös AHL:ssä, kuten Bordeleau, Hawryluk, Leason, Seney, Klok ja Pilut.
Viime kauden ns. välivuoden jälkeen Coloradossa on myös AHL:ssä ihan jonkunnäköinen edustus. Isoimmin hyökkääjistä NHL-kokoonpanoon lienevät tyrkyllä opistopolun läpikäynnyt Sam Hentges, CHL-uransa dominoiden päättänyt Ridly Greig ja ainakin alkuun katsomaan OHL:n jo huikaisevasti käytännön läpipelannut Wyatt Johnston. Johnstonin ikä estää miehen peluuttamisen farmissa ja sopimuksen alkua on siirrettävissä vuodella, joka voi koitua pidemmän NHL-keikan kohtaloksi. Puolustajista Max Lajoie on potentiaalinen tuuraaja loukkaantumisten sattuessa, Lukas Cormier taas vaikka vähän vakituisemminkin mikäli ammattilaisura vain lähtee hyvin käyntiin. Kokoonpanopaikkaan kauden alussa en usko kummankaan osalta. Kuten mainittu, maalivahdeista vahvimmin tyrkyllä lienee Jukureissa läpimurtokautensa torjunut Oskari Salminen, joka taistelee David Rittichin kanssa Winnipegin kakkosvahdin paikasta. Rittichillä on puolellaan sopimus, Salmisella se että jossei takapakkia tule, on Rittichiä parempi maalivahti. Managerin toive kuitenkin on että Salmiselle kertyisi hyvin aloituksia farmin puolella ja NHL-vastuu tulisi sitten vähän myöhemmin.
Tämmösillä hengästyttävillä porinoilla kohti harjoituskautta, naureskellaan kauden jälkeen risut ja ruusut osastolla sitten miten kohdilleen kaikenlaiset povaukset meni.
Hyökkäys - kollektiivinen tasonnousu?
Hyökkäyksestä lähti (Formenton, Sheary) varmasti enemmän mitä sinne tuli (Mittelstadt, Hawryluk), mutta laajuudessa riittää edelleen sen verran että mitään hätää ei ole. Lisäksi lähes jokaisella kärkikalustoon kuuluvalla jäi sopivasti parannettavaa. En pidä realistisena että tämän kauden päätteeksi joukkueessa olisi vain yksi yli 60 pisteen hyökkääjä kuten viime kaudella. Jopa ylivoimaisesti sisäisen pistepörssin voittanut Jordan Kyrou on silti vahva suosikki samaan titteliin myös tulevalla kaudella. Kakkosviulun soittajista ainakin Couture, Garland, Konecny, Trocheck ja Arvidsson omaavat yli 60 pisteen potentiaalin ja arvioidaan että 2-3 heistä rajan myös rikkoo. Tulitukea tarjoavat alusta asti joukkuetta kannatellut veteraanikaksikko Benn-Toews, joista varsinkin jälkimmäisen odotan nostavan tasoaan ja nousevan taas vähintään 20 maalia ja 50 pistettä -tasolle. Kolmas sotaratsu Reilly Smith oli jo matkalla 55 pisteeseen kunnes loukkaantuminen ja Vegasin palkkakatto-ongelmat katkaisivat kauden kun runkosarjaa oli vielä reilu 30 prosenttia pelaamatta. Kelpo jokapaikanhöylä silti edelleen ja varmasti tekee myös vähän kaikkea tällekin kautta pelaten niin yli- kuin alivoimaa. Andrew Copp, tuo "hieman nuorempi Raili" on myös mies paikallaan ja todennäköisesti tarjoilee jopa NHL-seuranvaihdosta huolimatta siirtyessään ilonaiheita managerille ja täydentää mainiosti hyökkäyksen kymmenen kärjen.
Kaikkien ollessa kuvitteellisesti ehjänä 14 hyökkääjää lienee se tavallisin kokoonpano, ja lopuille neljälle pelipaikalle ovat varsin selkeästi tyrkyllä Laughton sekä NHL-Ottawassa jopa klinikan pystyyn pistänyt Joseph. Näiden miesten kohdalla olen tyytyväinen jo viime kauden tasoon ja terveys on isoin kysymysmerkki. Toki luulen ettei kummankaan maksimit nyt ihan vielä 30 pisteessä mene, fyysistä ja puolustusvoittoisempaa roolia pelaavina eivät kuitenkaan kanna joukkueessa sitä isointa tulosvastuuta. Dowd näytti vanhoilla päivillänsä olevan vielä ihan kunnon pelimies ja mahtuu niillä näytöillä lähtökohtaisesti ylös. Max Comtoisista en olisi vuosi sitten kuvitellutkaan puhuvani tässä lokerossa, mutta surkean viime kauden jälkeen saa taistella pelipaikastaan uudestaan. Monipuolisempana kaverina ja näyttöjä myös maalintekoon omaavana, on kuitenkin toistaiseksi melko yksipuolisen Mittelstadt - Hinostroza parivaljakon edellä, joiden tehtäväksi jää leirillä/alkukaudella antaa näyttöjä rosteripaikkoja ajatellen. Selkeä depthin depthi Hawryluk ja nuoret jo viime kaudella NHL-tuulia haistelleet Bordeleau ja Leason nostetaan ylös tarpeen vaatiessa. Myös Brett Seney on vielä viimeisenä ässänä hihassa, NHL-Chicago käy kovaa kilpajouksua sarjan viimeisestä sijoituksesta eikä tämä ainakaan huononna AHL:ssä jo taitonsa näyttäneen Seneyn osakkeita.
Rohkaisevaa:
- Tusinan verran pelaajia vetänyt viime kaudella alakanttiin, kollektiivinen joukkueelle kertautuva tasonnosto mahdollinen.
- Mahdollisia NHL-ukkoja riittää jopa parisenkymmentä, jos joku ei onnistu niin äkkiä on tulossa paremmin vetävää farmista tilalle jolloin tason lasku maltillisempi
Kysymysmerkit:
- Kuka tekee maalit? Tiimissä ei puhtaita maaliruiskuja. Viime kaudella ei ainuttakaan 30 maalin miestä, ehkä Kyrou ja Arvidsson pystyvimpiä rajaa rikkomaan.
- Heräävätkö Comtois ja Mittelstadt? Kaikki on etukäteen mahdollista ei-juuri-mistään vaikka hyökkääjistön top-9 suorituksiin.
Puolustus - Valoa pimeän tunnelin päässä?
Pakistosta oli viime kaudella haastava ilonaiheita löytää ehkä Jake McCaben ajoittaisia välähdyksiä ja ennen kaikkea ehjänä pysymistä lukuunottamatta. Noh, nyt on palattu taas päiväjärjestykseen ja McCabe missaa sekä kauteen valmistavan leirin että ainakin kuukauden kauden alusta, mahdollisesti parikin. Ei siis ennakoissa kokoonpanossa, pitäisi kyllä mahtua selkeästikin pelaavaan kuusikkoon kunnossa ollessaan.
Koska alakerta oli isoin murheenaihe, töitä on myös tehty eniten sen vahvistamiseksi. Tulijat Noah Hanifin ja Esa Lindell olisivat viime kaudella olleet käytännössä kaksi parasta puolustajaani, ja ovat selkeä vahvistus sekä kohtuullisen nuorennusleikkaus muualle kaupattuun kolmikkoon Muzzin, Forbort ja Reilly verrattuna. Pakistossa puhaltakoon nyt uudet tuulet ja vaikken varsinkaan Hanifinin usko aivan toistavan viime kauden mainetekoja, on odotuksissa joukkueen selkeää top4-pakkia useammaksi vuodeksi. Lindellistä tietää mitä saa: fyysinen puoli hoituu mainiosti ja vaikkei pisteitä nyt liukuhihnalta ropise, niitä saadaan yleensä keskimääräistä peruspakkia enemmän. Alivoimavastuuta tulee paljon ja yleensä sieltä on pari satunnaista pistettäkin kertynyt, ylivoima on oikeastaan ainoa johon Lindellin osalta ei tarvitse juuri odotuksia ladata (joskin sekään rooli ei täysi mahdottomuus tälle kautta).
Odotuksiin nähden viime kaudella heikommin suorittaneet Girard ja Ekman-Larsson täydentävät pakiston top4-osaston. Kummankin kohdalla on edelleen vähän epävarmuuksia, isoimpina se että minne Girard loukkaantumisen jäljiltään NHL-Coloradossa mahtuu ja onko OEL:stä enää juuri mihinkään. Ensinmainitun osalta kauppa johonkin muualle voisi olla toivottu piristys ainakin fantasymanagerin mielissä. Isoja ei uskalla odotella, ennemmin yllätyn sitten positiivisesti tämän parivaljakon kanssa. Hyvä asia tässä kuitenkin on nyt se etteivät ole kantamassa isointa tulosvastuuta pakistossa vaan sitä jakamaan on useampi kaveri, voivat parin napsun verran rennommin lähteä kauteen.
Justin Schultz oli viime kauden turhauttavimpia turhakkeita. Kun ei ylivoimatonttia ole isosti tarjolla, jännitettäväksi jäi vain pelätä kuinka monta miinusta sitä minäkin iltana tulee. NHL-seuran vaihtuminen Washingtonista Seattleen antaa kuitenkin uskoa paremmasta huomisesta. Voi olla jopa joukkueen kovimpia yv-pakkeja ja sitä Coloradossa toden totta kaivattaisiin. Jos jatkaa viime kauden meininkiä tai suorittaa jollain ilveellä vielä huonommin, niin farmi/kauppa lienee kohtalona. NHL-seurakaveri Oleksiak siinä rinnalla kolmosparissa hoitaa tonttinsa varmasti tehtaan takuulla keskittyen enemmän taklaamaan miestä seinälle, ei hirveitä odotuksia muualle kuin haalarihommiin mutta säännölliset hyvät minuutit lienee taas luvassa. Pelaava kuusikko on McCaben poissaolon myötä ilman yllätyksiä hyvinkin selkeä jo tässä kohtaa.
Seiskapakin paikalle onkin sitten tunkua. Löytyy nuoret jo NHL-maailmaa kosolti viime kaudella haistelleet Thomas Harley ja Scott Perunovich, on kaksi veteraanimpaa vielä katsomatonta korttia Lukas Klok ja Lawrence Pilut, sekä vielä jokerikorttina ilman sopimusta toistaiseksi oleva Calvin de Haan joka lähti NHL-Carolinan leirille kokeilemaan josko pelipaikka aukeaisi. de Haanilla tästä viisikosta kovimmat kokoonpanon täydentävän pakin näytöt koska taklaus- ja blokkaussektoreilla tapahtuu useimmiten paljon, mutta Harley saattaa ennen leirityksiä olla se varmin NHL-kokoonpanossa pelaava kaveri. Perunovich taas kovin kyky mahdollista ylivoiman viivapelaamista ajatellen. Mikäli murtautuvat ylös rymisten laajalla skaalalla, niin viimeistään McCaben tervehdyttyä 1-2 pakkia lähtee vaihtokauppayrityksiin hyökkäyksen vahvistus / varausvuoro mielessä, eihän esimerkiksi onnekkaimman skenaarion kahtatoista pakkia ole enää missään määrin järkevä hautoa mukana.
Rohkaisevaa:
- Pakisto vahvistunut sen verran että viime kauden lähes täydellinen alakulo on melko epätodennäköisesti enää tällä kaudella toistettavissa.
- Nuoret vihdoin tyrkyllä rooleihin laajemminkin kuin pelkän Girardin voimalla
- Kaiken mennessä nappiin paljon valinnanvaraa peluutuksille, pieni rohkaiseva asia, iso jos.
Kysymysmerkit:
- Missä on Hanifinin taso pidemmällä otannalla?
- McCaben ikuinen loukkaantumiskierre, tuleeko kuntoon?
- Onko OEL:stä vielä siihen mitä joskus oli? Mitä tekee Schultz?
- Tuleeko Klokista ja Pilutista muuta kuin farmijyriä?
- Saavatko Harley ja varsinkin Perunovich jalansijaa joukkueessa?
- Jatkuuko de Haanin NHL-ura ja missä?
- Vaihtaako Girard kauden aikana NHL-joukkuetta?
Maalivahdit - Tuhkimotarinalle jatkoa?
Tilanne veräjällä NHL-vahtien osalta tarkalleen vuosi sitten: Anton Hudobin, joka taistelee NHL-Dallasissa peliajasta Braden Holtbyn kanssa. Tilanne viikkoa myöhemmin: Jacob Markström - Hudobin. Tilanne kääntyi sitten vielä marraskuun puolivälistä kauden loppuun niin, että ylhäällä oli parivaljakko Markström - Jake Oettinger joka oli liigamme toiseksi paras parivaljakko, ja siivitti Coloradon runkosarjan voittoon. Pleijareissa yliluonnollisia suorituksia ei enää nähty ja virta loppui toiselle kierrokselle. Tämä osasto pelasti kuitenkin käytännössä koko Coloradon kauden joka olisi muuten voinut olla seurahistorian kehnoin sitten aloituskauden 12-13. Sanomattakin lienee selvää ettei tilanteelle tarvinut hirveästi mitään tehdä uudelle kaudelle, kahdella kiistattomalla ykkösvahdilla lähtökohdat kauteen ovat tällä osastolla enemmän kuin hyvät. Jopa vapaista hankittu Magnus Hellberg sai mielummin lähteä muualle kuin jäädä farmiin nauttimaan kolmosvahdin roolistaan.
Markström ei taatusti vedä toista samanlaista tykkikautta putkeen. Myös Calgaryn tilanne on nyt kosolti epävarmempi joukkueena mitä viime kauteen lähdettäessä. Odotettavissa silti paljon peliaikaa ja top-15 vahtisuorituksesta saa manageriportaan hyväksynnän. Mitä taas Markströmin suorittamisessa mahdollisesti viime kauteen nähden menettää, Oettingerin osalta käyrä näyttää vastaavasti ylöspäin. Viime kaudella ajoittain häikäisevät mutta turhan usein epätasaiset suoritukset on nyt hyvä hetki kääntää tasaisemmaksi huipputasoksi, siihen mihin Oettinger pystyy. Ensimmäistä kertaa kauteen ykkösvahtina lähteminen tuo toivottavasti varmuutta. Epätodelliset oikean elämän pudotuspelit antoivat jo esimakua mihin tämä mies pystyy.
Rohkaisevaa:
- Vaikkei maalivahdeilla mitään tee, tämä kaksikko voi pitää joukkueen kärkitaistossa vaikka kenttä sakkaisi.
- Markströmin ei tarvi olla niin hyvä kuin viime kaudella koska Oettinger voi vastaavasti parantaa.
Kysymysmerkit:
- Mistä tuuraajia? Salminen ryöstää kakkosvahdin paikan NHL-Jetsissä? Ylimielinen manageri kauppasi potentiaalisimman paikkaajan pois kesällä.
Nuoriso-osasto/Farmi - Ketä tyrkyllä?
Poimintoihin ei ole otettu mukaan jo ylempänä NHL-osastossa käsiteltyjä pelaajia jotka voivat aloittaa kautensa myös AHL:ssä, kuten Bordeleau, Hawryluk, Leason, Seney, Klok ja Pilut.
Viime kauden ns. välivuoden jälkeen Coloradossa on myös AHL:ssä ihan jonkunnäköinen edustus. Isoimmin hyökkääjistä NHL-kokoonpanoon lienevät tyrkyllä opistopolun läpikäynnyt Sam Hentges, CHL-uransa dominoiden päättänyt Ridly Greig ja ainakin alkuun katsomaan OHL:n jo huikaisevasti käytännön läpipelannut Wyatt Johnston. Johnstonin ikä estää miehen peluuttamisen farmissa ja sopimuksen alkua on siirrettävissä vuodella, joka voi koitua pidemmän NHL-keikan kohtaloksi. Puolustajista Max Lajoie on potentiaalinen tuuraaja loukkaantumisten sattuessa, Lukas Cormier taas vaikka vähän vakituisemminkin mikäli ammattilaisura vain lähtee hyvin käyntiin. Kokoonpanopaikkaan kauden alussa en usko kummankaan osalta. Kuten mainittu, maalivahdeista vahvimmin tyrkyllä lienee Jukureissa läpimurtokautensa torjunut Oskari Salminen, joka taistelee David Rittichin kanssa Winnipegin kakkosvahdin paikasta. Rittichillä on puolellaan sopimus, Salmisella se että jossei takapakkia tule, on Rittichiä parempi maalivahti. Managerin toive kuitenkin on että Salmiselle kertyisi hyvin aloituksia farmin puolella ja NHL-vastuu tulisi sitten vähän myöhemmin.
Tämmösillä hengästyttävillä porinoilla kohti harjoituskautta, naureskellaan kauden jälkeen risut ja ruusut osastolla sitten miten kohdilleen kaikenlaiset povaukset meni.
Viimeksi muokattu: