Kausi 21-22 on paketissa, ja niin siinä kävi että kolmas mestaruus tuli koppiin. Liityin Coloradon kaveriksi triplamestaruuskerhoon.
Pelottava finaalivastus Montreal teki asiat senverran inhottavaksi että sai ihan kauden viimeistä nhl-peliä jännittää. Kategoriavoitot nipin napin 7-6, mutta sehän lasketaan ja otetaan ilolla vastaan.
Playoffit lähtivät osaltani käyntiin heikosti vaikka voittoja tulikin. Voitin ensimmäisen matchupin osittain sillä että vastustaja ei saanut maalivahteja peleille, ja toisen sillä että vihulle sattui vaan huono viikko - vaikkei itselläkään hyvä ollut. Sitten kaatuikin ihan asiallisella viikolla uusi tykkipyrkyri Dallas (joka oli vahvistanut porukkaansa kauppatakarajalla huimasti, kaataen sitten Nashvillen ja Coloradon). Vaikka Dallas veti parhaat pelinsä noita muita vastaan, oma porukka alkoi vihdonkin vaikuttamaan siltä että jotain voi tapahtua muutenkin kuin säkällä. Kaksiviikkoinen finaali oli pitkää tuskaa. Taisin johtaa joka pelipäivänä, mutta Montreal vaan kihnutti ja nousi kokoajan. Pistetilastot lopulta hävisin, mutta paljon parjatut vahtini hoitivat homman kotiin, ja kentällä erikoistilanteet ja haalaripisteet auttoivat lopulta niukkaan voittoon.
Jämerä lukea noita ylläolevia kauden aloitushöpinöitä, ja kuinka paljon asiat muuttuivat. Lähdetään purkamaan:
- Odotin Tuukan toipuvan hyvin. Toivuttuaan pelasi pari peliä, ja lopetti uransa.
- Pidin Peterseniä viime kausien nojalla aivan kurkona. Kävi niin että pelasi huonoimman kautensa. Mitä pidemmälle kausi eteni, sen huonompi Petersen oli. Quick otti ykkösvahtinsa roolin Kingsissä takaisin sekä suurimman osan kautta paskana ollut Adin Hill oli myös parempi.
- Hyökkääjistä valitin että ovat vanhoja eivätkä riitä. No, hommasin seuraavat hyökkääjät: Matthew Tkachuk, Mason Marchment, Nick Bonino, Nathan Bastian, Michael Pezzetta.
- Giordanon vanhuutta manailin, joten pienien vääntöjen, tilanteiden ja välikauppojen jälkeen kävi niin että Giordanon tilalle tuli Radko Gudas ja Chris Wideman. Radkosta tuli heti yksi lempiukoistani, ja Wideman yllätti tarpeellisilla tehoilla siellä sun täällä.
Hyökkäys: Paras temppuni koko kaudella oli Matthew Tkachukin hankinta. Piti antaa kasa vuoroja, prospekteja ja bottom6-ukkoja mutta jos olisin tiennyt millaisen kauden Matti pelaa, olisin antanut enemmän. Tkatchuk veti parhaan kautensa. Taklailun suhteen rauhoittui, toisin kuin veljensä, mutta pisteitä kosautti yli 100 ja maalejakin yli 40. Plussia tolkuton määrä. En muista onko mulla koskaan ollut 100 pisteen miestä joukkueessa. Marchment, josta en odottanut mitään, oli todella kova mid-6 äijä ja pelasi läpimurtokauden. Muut hyökkäyshankinnat olivat paniikkiratkaisuja, reaktiona loukkaantumissumaan juuri playoffien alla. Loukkaantumisia oli muutenkin ikävästi: Labanc, Poolman ja Hill olivat lopulta loppukauden sivussa, ja pienet hajaloukkaantumiset noiden päälle - esimerkiksi ihku Clutterbuck - lopulta aiheuttivat pientä stressiä. Onneksi paikkaamaan saapuneet Bonino, Bastian ja Pezzetta hoitelivat roolinsa oikein hienosti eikä yhtäkään noista tarvitse hintaansa nähden hävetä. Bonino, jota en olisi ikinä ilman paniikkia harkinnut, pelasi tosi hyvin ja Bastian yllätteli kokoajan käyttökelpoisuudellaan. Pezzettan parhaat pelit jäi penkille, mutta lopetti kautensa kolmen pelin pisteputkeen vaikka toivoin siltä pelkkiä taklauksia. Kaikki ne hyvin veti, kävi todella hyvä säkä noiden suhteen. Ehkä eivät koskaan tee enää mitään, mutta nyt saivat kannun.
Omista nousukkaista Parker Kelly nousi loppukaudesta kunnolla pelaavaksi ukoksi, ja ylläri ylläri; äijä teki jonkunverran pisteitä, runttasi hulluna jäähyjä ja roimi vielä isosti taklauksia päälle. Hyvä Kelly, justiinsa kun olin organisaatiotoverinsa Boucherin myynyt pois, Kelly alkoi itse lunastamaan Boucheriin keskitettyjä optimistisia toiveita.
Vanhat veteraanit tekivät mitä piti, ja Pavelski vielä enemmän: ensimmäinen 80 pisteen kausi iällä 68. Hyvä Pave! Mun kapteeni! Giroux (Floridaan päästyään) oli myös mies paikallaan, ja Hörnqvist - joka näyttää kentällä siltä niinku kaikki luut olisivat paskana ja parhaat pelit on 40 vuotta sitten katottu - hoiteli hänkin vähän pisteitä ja haalaritilastoja! Perusukkelit ailahtelivat vähän sinne sun tänne, mutta Adam Lowry se vaan on ihana mies, Clutterbuckin kanssa. On ne semmoisia mussukoita ettei paremmasta väliä. Aina voi luottaa että taklauksia tulee, ja Lowryn mukana joskus vähän jotain muutakin. Ja hei: Goodrow veti parhaan kautensa, ja sen finaaliviikkojen yksi (1) av-piste oli ratkaiseva tekijä voitossa. Coglianokin vielä, vaikkei enää kulje ja aloin pitämään miestä enemmän varamiehenä, sai kannuun koskea.
Puolustus: Vahvaa menoa! Piti ollakin vahvaa, kun Fox+Burns+Slavin+Pesce oli runkona. Gio sai lähteä kauden lopulla, mutta mikäs siinä lähtiessä kun paikkaamaan tuli vähäjärkinen Floridan jyrä Radko Gudas. Chris Wideman liittyi myös remmiin halpana vahvistuksena. Adam Fox veti tosi kovat pisteet, vaikka alkukauden "teen mitä vaan"-pelaaminen muuttuikin loppukaudella väsyneeksi perussuorittamiseksi. Silti, 70+ pinnaa on tosi hienosti ja ylivoimapinnoja tuolta on luvassa vielä monenmonta vuotta. Slavin pelasi parhaan kautensa, kun on hieno mies, ja Burnskin vielä jaksoi pisteillä ja blokkailla oikeinkin hienosti. Pesceltä vähän olisin odottanut parempaa, vaikkei ihampaska ollutkaan, mutta takarajalla loukkaantumisvaraksi hommattu Chris Wideman teki yllättävän hyvin pisteitä ja vähän muutakin. Kun sitten tuli se Gudas (joka vetäisi hankintansa jälkeen 10 taklauksen pelin ja kohta perään alivoimamaalin) vielä remmiin, mun pakisto oli niin hyvä ettei sitä paljoa tarvitse parhaiden rinnalla hävetä. Luonnetta ja roolitusta löytyy! Ainiin, olihan mulla myös Vlasic. Vanha sotaratsu, ei se enää jaksa, mutta menköön maskottina. Ei sille voi kiukkunen olla, onhan se ollu osallisena jokaisesta voitetusta kannusta.
Maalivahtien kanssa tuskailin paljon. Petersen tosiaan ensiksi ailahteli ja sitten huononi kokoajan, Hill meni kunnolla paskaksi, Tuukka lopetti uransa ja Quickin suhteen olin jo luovuttanut. Mutta finaalissa (vähän myös alkukaudesta) Quick sekosi, pelaten hyvin ja voitokkaasti, ja se Peterseninkin yksi nolo häviöpeli keräsi tarpeeksi torjuntoja kategoriavoittoon. Koko kauden noita sai enimmäkseen pelätä ja hävetä, mutta Quickin johdolla vahtitilastot otettiin finaalissa haltuun. Nyt ei enää harmita että tuosta aikoinaan maksoin paljon. Hyvä pojat! Ensi kaudella sitten uutta kriisiä vahdeista, mutta nyt nuo oudot vekkulit saavat juoda kannusta jaffaa ja huumeita.
Joukkueessani on kolme pelaajaa joilla on kaikki kolme sormusta: Patric Hörnqvist, Cal Clutterbuck ja Marc-Edouard Vlasic. On ne setiä! Hävettää kun kahta noista meinasin myydä pois viime kaudella. Onneksi ei huolittu. Anteeks pojat, en myy teitä ikinä ANTAKAA NY ANTEEKS
Ketjut pleijareissa näyttivät jokseenkin tältä:
Pavelski-Giroux-Tkachuk
Marchment-Killorn-Goodrow
Appleton-Lowry-Balcers
Bonino-Bastian-Hörnqvist
(varalla: Cogliano, Pezzetta, Kelly)
Fox-Burns
Slavin-Pesce
Gudas-Vlasic
(varalla: Wideman)
Quick
(varalla: Petersen)
Paskana: Labanc, Clutterbuck, Poolman, Hill
Arvosanat koko kaudelta:
Hyökkäys: 8½
Puolustus: 9+
Maalivahteus: 7-
Arvosanat finaalista:
Hyökkäys: 9-
Puolustus: 8+
Maalivahteus: 9½
Kunniamaininta:
Alakenttien paskasankarit joilta kukaan ei odottanut playoffeissa mitään: 9+
