Vedetään mennyttä kautta yhteen taas kerran. Hommat päättyi runkosarjan kolmanteen sijaan ja pudotuspeleissä toiselle kierrokselle arkkivihollista Nashvillea vastaan. Kutakuinkin ansaittu lopputulema, arvioisin että runkosarjan osalta jopa yläkanttiin ottaen huomioon että suoritustason laajuus laski kokonaisuutena kolmeen edelliseen kauteen nähden jopa melko selvästi, lähelle 21-22 kauden tasoa jota pidän kehnona vuotena Coloradolle.
Osansa selittää ennennäkemätön loukkaantumissuma tässä organisaatiossa: Vain kahdeksan pelaajaa missasi alle 10 ottelua runkosarjaa. Lisäksi menestymistä ajatellen kestämätön paikka on se, että ehdottomiin kärkitekijöihin kuuluneet Cooley, Hintz ja Jones missasivat kaikki noin 30 ottelua loukkaantumisten takia. Hintziä lukuunottamatta koko joukkue oli kuitenkin ehjänä ratkaisevalla hetkellä pudotuspeleissä, joten siihen on ihan turha liikaa vedota.
Ehdotonta vihkoon vetämistä tapahtui useammasta suunnasta:
- Maalivahtipeli oli melko katastrofaalinen. Oettinger vielä selvisi omaan tasoonsa nähden kehnosta kaudesta huolimattaan juuri ja juuri pinnalle, Montembeault sukelsikin sitten syvälle ja vaipui NHL-seuransa ykkösvahdista kolmanneksi harjoituspleksinä toimimaan. Seuravaihtoa ja uutta alkua odotellessa. Takarajalla hankittu Lyon jatkoi ratkaisevilla hetkillä samankaltaista sukellusta.
- Harleylta oli lupa odottaa suuria, saatiin 12 ottelun loukkaantumisputki ja vihkoon kokonaisuutena mennyt kausi vaikka pakiston parhaimmistoa olikin. Esimerkiksi 10 maalia jäi johonkin kahteen edelliskauteen nähden. Mies oli ilmeisesti syksyn hajalla ja keväällä kulki sitten jo hieman vanhaan tapaan.
- Bjorkstrandilla ei Tampassa lähtenyt oikein missään vaiheessa. Alkukaudesta tuli hyvää yv-vastuuta ja siellä tehoja, muuten ajautui syvimpään kuoppaansa vuosikausiin ja lasketteli nelosketjun laidalla jämävaihtoja sekä lopuksi katsomossa asti. Maisemanvaihtoa UFA-markkinoilta muualle odotellessa, josko se taas lähtisi.
- Kyrou oli edistyneiden tilastojen lellikki, mutta suuri mysteeri on minne jäi noin 15 maalia ja 25 pistettä aiempaan nähden.
- Garland vielä suurempi mysteeri. Alkukaudesta "hirmuiskussa" ja kohti uran parasta kautta. Sitten pieniä loukkeja ja loput 45 peliä kaudesta täysin ulapalla. Edes NHL-maisemanvaihto ei tuonut miestä takaisin kun parin ensimmäisen pelin ajaksi.
- Paul oli myös 30 ottelua sivussa, mutta sillon kun pelasi, ei tapahtunut käytännössä mitään edes maltillisempiin odotuksiin nähden.
- Girardin mitääntekemättömyys sai taas jatko-osan, ja mies korvattiinkin paremmilla tekijöillä kauden edetessä.
- Hanifin paria tehokkaampaa stinttiä lukuunottamatta oli pitkiä pätkiä jopa farmitasoa.
Siinä kymmenkunta kaveria joilla on varaa parantaa, tosin Girard sai jo tätä kirjoitettaessa lähtöpassit uuteen seuraan. Jotta lopetetaan paketointi positiivisissa merkeissä, kerrataan vielä hyvät asiat.
1. Ensimmäinen yli 80 pisteen mies (86) sitten Blake Wheelerin ja kauden 18-19, seuraennätys maaleissa (45) ja aivan tajuton yv-pistelukema (42), joista maaleja 27, selvästi eniten koko NHL:ssä. Miehen nimi on tietenkin Wyatt Johnston joka ei ole vieläkään missannut urallaan ainuttakaan kilpailullista NHL-ottelua siitä lähtien kun ensimmäiseen luisteli (328 runkosarjaottelua, 58 pleijarimatsia päälle tätä kirjoitettaessa). Teki nyt sen mistä optimistinen manageri haaveili ja vielä vähän enemmän, ja koska ikää on vähän päälle 22 niin uran huiput ei todennäköisesti olleet vielä tässä. Tajuton ukko ja on noussut jo kovimmaksi varausonnistumiseksi ikinä (2021 vuoro 42). Johnstonin tehoilu paikkasi hyvin myös monen muun murheen alhoa osittain.
2. Lawson Crousen paluukausi. Täräytti aivan uran huippukauden viime vuoden sukelluksen perään. Täydellinen tukimies kärjen takana ja taklauskuningas siihen vielä päälle. Tehot 24+20, ainoana yli 200 taklausta. Enempää en olisi osannut vaatia.
3. Viktor Arvidsson tuli ainakin vielä kerran takaisin: Kaksi edellistä kautta murheellisia, ensin loukkaantumisten takia Kingsissä ja sitten tehottomuuden Oilersissa. Bostonissa homma lähti kulkemaan ja vaikka missasi taas kerran 13 matsia, tehot 25+29 on sieltä uran selkeästi paremmasta päästä. On ihme jos ei UFA-pelaajalle jatkoakin Bostonissa ole luvassa.
4. Bowen Byram kannatteli pakistoa kun kaikki muut vuorollaan olivat joko hajalla tai ulapalla. Pelasi kaikki pelit ja paransi taas napsun viime kaudesta joka oli uran paras. Uskon että paras on tältäkin kaverilta vielä näkemättä.
5. Jonathan Aspirot ja Braeden Bowman - vapailta markkinoilta rekrytyt kaverit tulivat ja eivät antaneet managerille mitään muuta mahdollisuutta kuin peluuttaa heitä säännöllisesti kokoonpanossa. Aspirotin tarina farmidepthistä 26-vuotiaana Bostonin ykköspakkipariin on sadusta. Jäätävä +30 lukema 61 peliin. Sai kauden aikana jatkolaput ja ensi kaudella yllättävä kyvykkyys tuskin pääsee enää yllättämään ketään. Bowman taas nousi puskista isoon rooliin ja alkoi räiskimään tulosta sekä maaliodottamaa heti alusta peli toisensa perään. Rooli hiipui kauden mittaan ja lopulta tie vei takaisin alas runkosarjan loppupuolella, 54 pelattua NHL-peliä tehoilla 8+18 oli kuitenkin sellainen näyttö minkä varaan en laskenut senttiäkään ennen kauden alkua. Kyseisistä kavereista toivottavasti kuullaan vielä ensi kaudellakin.
Aivan loppuun vielä NHL-debyyttien huikean laaja esiinmarssi:
- Yhteensä 10 pelaajaa debytoi NHL:ssä FFHL-Coloradon riveissä. Mainittujen Aspirotin ja Bowmanin lisäksi Curtis Douglas napattiin ennen kauden alkua vapaista ja luisteli hieman yli puolissa peleissä (43), voittaen ylivoimaisesti ottelumäärään suhteutettuna jäähykuninkuuden (108 minuuttia), häviten määrässäkin ainoastaan Tom Wilsonille. NCAA-tähti Isaac Howard aloitti ammattilaisuransa ja luisteli yhteensä 29 ottelussa. Vielä ei kovin kummoisia mainetekoja NHL:ssä rajatulla roolilla syntynyt mutta peli on avattu ja AHL:ään siirtyessään tehokkuuttakin on ollut paljon havaittavissa.
- Loput debytantit, suluissa matsit: Harrison Brunicke (9), Luke Haymes (4), Luca Pinelli (3), Thomas Milic (3), Xavier Bourgault (2), Ryan Tverberg (2)
- Aiden Fink oli suunnitteilla vielä 11. debytantiksi runkosarjan viimeiseen peliin, mutta työlupaongelmat estivät tämän toteutumisen.
- Mainittujen lisäksi farmin puolelta Justin Robidas kävi kaksi peliä pelaamassa syyskaudella, kevätkaudella oli ratkaisevalla hetkellä loukkaantunut eikä uutta kutsua ylös koskaan tullut. Kärkitekemisen kausi farmissa hänen lisäkseen myös puolustaja Lukas Cormierilla, joka valittiin AHL-tähdistön kakkoskenttään.
Nuoriso voi hyvin, runkomiehillä on keskimäärin enemmän varaa parantaa mitä sukeltaa. Ihan positiivisia merkkejä ja hyvä lähteä rakentamaan kautta 26-27.
Osansa selittää ennennäkemätön loukkaantumissuma tässä organisaatiossa: Vain kahdeksan pelaajaa missasi alle 10 ottelua runkosarjaa. Lisäksi menestymistä ajatellen kestämätön paikka on se, että ehdottomiin kärkitekijöihin kuuluneet Cooley, Hintz ja Jones missasivat kaikki noin 30 ottelua loukkaantumisten takia. Hintziä lukuunottamatta koko joukkue oli kuitenkin ehjänä ratkaisevalla hetkellä pudotuspeleissä, joten siihen on ihan turha liikaa vedota.
Ehdotonta vihkoon vetämistä tapahtui useammasta suunnasta:
- Maalivahtipeli oli melko katastrofaalinen. Oettinger vielä selvisi omaan tasoonsa nähden kehnosta kaudesta huolimattaan juuri ja juuri pinnalle, Montembeault sukelsikin sitten syvälle ja vaipui NHL-seuransa ykkösvahdista kolmanneksi harjoituspleksinä toimimaan. Seuravaihtoa ja uutta alkua odotellessa. Takarajalla hankittu Lyon jatkoi ratkaisevilla hetkillä samankaltaista sukellusta.
- Harleylta oli lupa odottaa suuria, saatiin 12 ottelun loukkaantumisputki ja vihkoon kokonaisuutena mennyt kausi vaikka pakiston parhaimmistoa olikin. Esimerkiksi 10 maalia jäi johonkin kahteen edelliskauteen nähden. Mies oli ilmeisesti syksyn hajalla ja keväällä kulki sitten jo hieman vanhaan tapaan.
- Bjorkstrandilla ei Tampassa lähtenyt oikein missään vaiheessa. Alkukaudesta tuli hyvää yv-vastuuta ja siellä tehoja, muuten ajautui syvimpään kuoppaansa vuosikausiin ja lasketteli nelosketjun laidalla jämävaihtoja sekä lopuksi katsomossa asti. Maisemanvaihtoa UFA-markkinoilta muualle odotellessa, josko se taas lähtisi.
- Kyrou oli edistyneiden tilastojen lellikki, mutta suuri mysteeri on minne jäi noin 15 maalia ja 25 pistettä aiempaan nähden.
- Garland vielä suurempi mysteeri. Alkukaudesta "hirmuiskussa" ja kohti uran parasta kautta. Sitten pieniä loukkeja ja loput 45 peliä kaudesta täysin ulapalla. Edes NHL-maisemanvaihto ei tuonut miestä takaisin kun parin ensimmäisen pelin ajaksi.
- Paul oli myös 30 ottelua sivussa, mutta sillon kun pelasi, ei tapahtunut käytännössä mitään edes maltillisempiin odotuksiin nähden.
- Girardin mitääntekemättömyys sai taas jatko-osan, ja mies korvattiinkin paremmilla tekijöillä kauden edetessä.
- Hanifin paria tehokkaampaa stinttiä lukuunottamatta oli pitkiä pätkiä jopa farmitasoa.
Siinä kymmenkunta kaveria joilla on varaa parantaa, tosin Girard sai jo tätä kirjoitettaessa lähtöpassit uuteen seuraan. Jotta lopetetaan paketointi positiivisissa merkeissä, kerrataan vielä hyvät asiat.
1. Ensimmäinen yli 80 pisteen mies (86) sitten Blake Wheelerin ja kauden 18-19, seuraennätys maaleissa (45) ja aivan tajuton yv-pistelukema (42), joista maaleja 27, selvästi eniten koko NHL:ssä. Miehen nimi on tietenkin Wyatt Johnston joka ei ole vieläkään missannut urallaan ainuttakaan kilpailullista NHL-ottelua siitä lähtien kun ensimmäiseen luisteli (328 runkosarjaottelua, 58 pleijarimatsia päälle tätä kirjoitettaessa). Teki nyt sen mistä optimistinen manageri haaveili ja vielä vähän enemmän, ja koska ikää on vähän päälle 22 niin uran huiput ei todennäköisesti olleet vielä tässä. Tajuton ukko ja on noussut jo kovimmaksi varausonnistumiseksi ikinä (2021 vuoro 42). Johnstonin tehoilu paikkasi hyvin myös monen muun murheen alhoa osittain.
2. Lawson Crousen paluukausi. Täräytti aivan uran huippukauden viime vuoden sukelluksen perään. Täydellinen tukimies kärjen takana ja taklauskuningas siihen vielä päälle. Tehot 24+20, ainoana yli 200 taklausta. Enempää en olisi osannut vaatia.
3. Viktor Arvidsson tuli ainakin vielä kerran takaisin: Kaksi edellistä kautta murheellisia, ensin loukkaantumisten takia Kingsissä ja sitten tehottomuuden Oilersissa. Bostonissa homma lähti kulkemaan ja vaikka missasi taas kerran 13 matsia, tehot 25+29 on sieltä uran selkeästi paremmasta päästä. On ihme jos ei UFA-pelaajalle jatkoakin Bostonissa ole luvassa.
4. Bowen Byram kannatteli pakistoa kun kaikki muut vuorollaan olivat joko hajalla tai ulapalla. Pelasi kaikki pelit ja paransi taas napsun viime kaudesta joka oli uran paras. Uskon että paras on tältäkin kaverilta vielä näkemättä.
5. Jonathan Aspirot ja Braeden Bowman - vapailta markkinoilta rekrytyt kaverit tulivat ja eivät antaneet managerille mitään muuta mahdollisuutta kuin peluuttaa heitä säännöllisesti kokoonpanossa. Aspirotin tarina farmidepthistä 26-vuotiaana Bostonin ykköspakkipariin on sadusta. Jäätävä +30 lukema 61 peliin. Sai kauden aikana jatkolaput ja ensi kaudella yllättävä kyvykkyys tuskin pääsee enää yllättämään ketään. Bowman taas nousi puskista isoon rooliin ja alkoi räiskimään tulosta sekä maaliodottamaa heti alusta peli toisensa perään. Rooli hiipui kauden mittaan ja lopulta tie vei takaisin alas runkosarjan loppupuolella, 54 pelattua NHL-peliä tehoilla 8+18 oli kuitenkin sellainen näyttö minkä varaan en laskenut senttiäkään ennen kauden alkua. Kyseisistä kavereista toivottavasti kuullaan vielä ensi kaudellakin.
Aivan loppuun vielä NHL-debyyttien huikean laaja esiinmarssi:
- Yhteensä 10 pelaajaa debytoi NHL:ssä FFHL-Coloradon riveissä. Mainittujen Aspirotin ja Bowmanin lisäksi Curtis Douglas napattiin ennen kauden alkua vapaista ja luisteli hieman yli puolissa peleissä (43), voittaen ylivoimaisesti ottelumäärään suhteutettuna jäähykuninkuuden (108 minuuttia), häviten määrässäkin ainoastaan Tom Wilsonille. NCAA-tähti Isaac Howard aloitti ammattilaisuransa ja luisteli yhteensä 29 ottelussa. Vielä ei kovin kummoisia mainetekoja NHL:ssä rajatulla roolilla syntynyt mutta peli on avattu ja AHL:ään siirtyessään tehokkuuttakin on ollut paljon havaittavissa.
- Loput debytantit, suluissa matsit: Harrison Brunicke (9), Luke Haymes (4), Luca Pinelli (3), Thomas Milic (3), Xavier Bourgault (2), Ryan Tverberg (2)
- Aiden Fink oli suunnitteilla vielä 11. debytantiksi runkosarjan viimeiseen peliin, mutta työlupaongelmat estivät tämän toteutumisen.
- Mainittujen lisäksi farmin puolelta Justin Robidas kävi kaksi peliä pelaamassa syyskaudella, kevätkaudella oli ratkaisevalla hetkellä loukkaantunut eikä uutta kutsua ylös koskaan tullut. Kärkitekemisen kausi farmissa hänen lisäkseen myös puolustaja Lukas Cormierilla, joka valittiin AHL-tähdistön kakkoskenttään.
Nuoriso voi hyvin, runkomiehillä on keskimäärin enemmän varaa parantaa mitä sukeltaa. Ihan positiivisia merkkejä ja hyvä lähteä rakentamaan kautta 26-27.